Haluan että kaupan kassalla minulta kysytään "Neutraloidaanko?".
Jokaisella tuotteella olisi sekä hinta että vapaaehtoinen ekologinen neutralointimaksu. Kassakone näyttäisi tuotekorista sekä neutraloidun että neutraloimattoman hinnan. Kuluttaja saisi sitten itse päättää kumman loppusumman maksaa.
Neutralointimaksu toimisi myyjän kirjanpidossa kuin arvonlisävero. Vaikka rahat tulisivat kassaan, ei niitä merkittäisi liikevaihtoon ja kertyneet maksut tilitettäisiin neutraloinnista vastaavalle taholle kerran kuussa.
Oletuksena tuotteella olisi laskennallinen ja ehkä hieman pessimistinen neutralointimaksu. Tuottava yritys voisi kuitenkin halutessaan osoittaa tuotantoprosessinsa ekologisen tehokkuuden ja saada laskettua oman tuotteensa neutralointimaksua. Tuotantoketjussa neutralointimaksu toimisi ALVin tapaan siten että tuottaja saisi vähentää tuotteensa neutralointimaksusta raakamateriaaleista maksamansa neutraloinnit.
lauantai 15. syyskuuta 2007
lauantai 8. syyskuuta 2007
CO2
Lehti kertoi että yksityishenkilötkin voivat osallistua päästökauppaan. Ostetut päästöoikeudet voi mitätöidä ja näin saada vähentää Euroopan hiilidioksidipäästöjä. Brittiläinen Pure myykin kuluttajille neutralointia hintaan 10€ per tonni.
Jostain luin että lentämisen hiilidioksidipäästöt olisivat 20kg / 100km / matkustaja. Jos nyt olen viime kuukausina lentänyt noin 15000km, on hiilidioksidipäästöjä syntynyt 3 tonnia jolloin voisin ostaa omatuntoni puhtaaksi 30 eurolla.
Luonnonsuojeluliiton ja Maan ystävien mielestä ympäristöystävällisyyttä ei saisi noin vain ostaa. Paras olisi jättää lentomatkat väliin ja laskea muutenkin elintasoa.
Tässä kohtaa minä jäin miettimään että miksi näin. Kun päästökaupalla on toimivat markkinat, ekologiaa voi todellakin ostaa. Markkinat vähentävät päästöjä sieltä mistä se on halvinta.
Tietysti ymmärrän ettei CO2 ole ainoa lentämisen paha. Pitää tutkia muitakin vaikutuksia, tuotteistaa ja markkinoida kuluttajille helppoa ja eksaktia tapaa neutraloida omaa ekologista jalanjälkeä. Mutta vaatimus elintason laskusta on ideologiaa, maailmankuvaa jossa vaatimuksen esittäjä voi pitää itseään moraalisesti ylivertaisena. Realistinen, tässä ajassa oleva maan ystävyys on kuitenkin ihan muualla.
Jostain luin että lentämisen hiilidioksidipäästöt olisivat 20kg / 100km / matkustaja. Jos nyt olen viime kuukausina lentänyt noin 15000km, on hiilidioksidipäästöjä syntynyt 3 tonnia jolloin voisin ostaa omatuntoni puhtaaksi 30 eurolla.
Luonnonsuojeluliiton ja Maan ystävien mielestä ympäristöystävällisyyttä ei saisi noin vain ostaa. Paras olisi jättää lentomatkat väliin ja laskea muutenkin elintasoa.
Tässä kohtaa minä jäin miettimään että miksi näin. Kun päästökaupalla on toimivat markkinat, ekologiaa voi todellakin ostaa. Markkinat vähentävät päästöjä sieltä mistä se on halvinta.
Tietysti ymmärrän ettei CO2 ole ainoa lentämisen paha. Pitää tutkia muitakin vaikutuksia, tuotteistaa ja markkinoida kuluttajille helppoa ja eksaktia tapaa neutraloida omaa ekologista jalanjälkeä. Mutta vaatimus elintason laskusta on ideologiaa, maailmankuvaa jossa vaatimuksen esittäjä voi pitää itseään moraalisesti ylivertaisena. Realistinen, tässä ajassa oleva maan ystävyys on kuitenkin ihan muualla.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)