Henkinen ruokakunta

Kuvassa on yhdistetty 4 henkilön kasvokuvat. [faceresearch.org]

Mieli

Mieli on hankala yhteistyökumppani. Päivää paistatellessa on hetken onnellinen mutta kohta pitää tehdä jotain muuta. Mieli vaatii jatkuvasti uutta viihdettä. Samalla mieli on kuitenkin laiska. Jos joskus pitäisi jotain tehdä niin mieltä ei huvita.

Yksi modernin ihmisen ongelma on kuinka pelata mielen hankaluuden kanssa. Johanna [myspace] puhui häpeänpelosta joka iskee esityksen lähestyessä. Silloin ei mieleltä kysytä (mielipidettä?) vaan keskitytään työskentelemään.

Yleisemmin mielen alkukantaiset vastalauseet voi hiljentää jollain omaksutulla säännöstöllä, vaikkapa säädyllisyydellä tai yhteiskunnan säätämillä laeilla.

Itselleni tärkeimmät työkalut ovat deadline ja aiemmin mainittu flow [postaus]. Kyseessä on tavallaan silmänkääntötemppu jolla mieli huijataan innostumaan asiasta jota se muuten välttelisi.

Gradu on erityisen haasteellinen tapaus koska sen tekemiselle ei ole todellista deadlinea. En myöskään ole vielä löytänyt toimivaa flow-prosessia gradun tekoon. Nyt ratkaisunani on gradun työstäminen erilaisissa kulkuneuvoissa tai jotain muuta asiaa odotellessa. Lentokoneessa ei edes netti toimi ja junassakin vain huonosti.

Tietysti voisin suoraviivaisesti laittaa itseni tekemään gradua, mutta se tuntuisi jotenkin tappiolta. Minusta itsensä voittaminen on tässä sitä ettei gradun valmistuttua oikein edes tajua sitä tehneensä.

Hankala tiede

Richard Lynn ja Tatu Vanhanen julkaisivat tutkimuksen "IQ and Global Inequality" vuonna 2006. Tutkimuksessa esitettiin uusi mittari "Quality of Human Conditions" (QHC) joka koostuu BKTstä (ppp), lukutaidosta, koulutuksesta, odotetusta eliniästä ja demokratisaatiosta. [wikipedia]

Tutkimuksen varsinainen tulos oli että maan keskimääräinen älykkyysosamäärä korreloi hyvin QHC indeksin kanssa (0.80).

Metodologian ja esimerkiksi älykkyysosamäärän mittaamisen mielekkyyden voi kyseenalaistaa. Mutta tuskin mittausvirhe on selittävä tekijä edelliselle korrelaatiolle [Soininvaara]. Hankala mutta tieteen mittareilla perusteltu tulos synnyttää kiinnostavaa keskustelua tiedeyhteisössä [JP Roos].

Omaa maailmankuvaa vastaan olevaa tietoa on hankala arvioida rationaalisella prosessilla. Tiede on kivaa niin kauan kun tulokset ovat linjassa henkilökohtaisen ideologian kanssa.

Pareto

Kauppakorkeakoulu on opettanut minulle Pareton periaatteen [wikipedia]: 80% tuloksesta syntyy 20% työllä. [aiempi postaus "Flow" tilasta]

Periaate soveltuu monenlaisiin tilanteisiin. Edellytyksenä on että pystyy poistamaan turhan hukkatyön ja keskittymään vain itse asiaan.

Oma lähtökohtani on yrittää tehdä elämässä asiat helposti. Tämä tarkoittaa Paretosta turhan säätämisen minimoimista ja tyytymistä pienellä työllä syntyvään lopputulokseen. Valitsen siis mieluummin 5 kappaletta 80% lopputuloksia kuin yhden 100% lopputuloksen.

Tyypillisesti 80% lopputulos on hyvinkin riittävä (kauppiksessa 80/100 on arvosanana "erinomainen"). Aina on mahdollisuus paneutua haluamaansa asiaan syvemmin, tehdä joku juttu 100% panoksella. Tärkeää on että nämä asiat saa valita vapaasti.

Neutralointimaksu

Haluan että kaupan kassalla minulta kysytään "Neutraloidaanko?".

Jokaisella tuotteella olisi sekä hinta että vapaaehtoinen ekologinen neutralointimaksu. Kassakone näyttäisi tuotekorista sekä neutraloidun että neutraloimattoman hinnan. Kuluttaja saisi sitten itse päättää kumman loppusumman maksaa.

Neutralointimaksu toimisi myyjän kirjanpidossa kuin arvonlisävero. Vaikka rahat tulisivat kassaan, ei niitä merkittäisi liikevaihtoon ja kertyneet maksut tilitettäisiin neutraloinnista vastaavalle taholle kerran kuussa.

Oletuksena tuotteella olisi laskennallinen ja ehkä hieman pessimistinen neutralointimaksu. Tuottava yritys voisi kuitenkin halutessaan osoittaa tuotantoprosessinsa ekologisen tehokkuuden ja saada laskettua oman tuotteensa neutralointimaksua. Tuotantoketjussa neutralointimaksu toimisi ALVin tapaan siten että tuottaja saisi vähentää tuotteensa neutralointimaksusta raakamateriaaleista maksamansa neutraloinnit.

CO2

Lehti kertoi että yksityishenkilötkin voivat osallistua päästökauppaan. Ostetut päästöoikeudet voi mitätöidä ja näin saada vähentää Euroopan hiilidioksidipäästöjä. Brittiläinen Pure myykin kuluttajille neutralointia hintaan 10€ per tonni.

Jostain luin että lentämisen hiilidioksidipäästöt olisivat 20kg / 100km / matkustaja. Jos nyt olen viime kuukausina lentänyt noin 15000km, on hiilidioksidipäästöjä syntynyt 3 tonnia jolloin voisin ostaa omatuntoni puhtaaksi 30 eurolla.

Luonnonsuojeluliiton ja Maan ystävien mielestä ympäristöystävällisyyttä ei saisi noin vain ostaa. Paras olisi jättää lentomatkat väliin ja laskea muutenkin elintasoa.

Tässä kohtaa minä jäin miettimään että miksi näin. Kun päästökaupalla on toimivat markkinat, ekologiaa voi todellakin ostaa. Markkinat vähentävät päästöjä sieltä mistä se on halvinta.

Tietysti ymmärrän ettei CO2 ole ainoa lentämisen paha. Pitää tutkia muitakin vaikutuksia, tuotteistaa ja markkinoida kuluttajille helppoa ja eksaktia tapaa neutraloida omaa ekologista jalanjälkeä. Mutta vaatimus elintason laskusta on ideologiaa, maailmankuvaa jossa vaatimuksen esittäjä voi pitää itseään moraalisesti ylivertaisena. Realistinen, tässä ajassa oleva maan ystävyys on kuitenkin ihan muualla.

Neuvostoliitto

Lueskelin lauantai-aamun ratoksi kiinnostavan artikkelin Neuvostoliiton hajoamisesta. Suosittelen lämpimästi.

The Soviet Collapse: Grain and Oil

Spoilerit ajan hengen mukaisesti: Neuvostoliitto kuolee sivulla 7.

[via blog.pmarca.com]

Ystävyys

Monogaaminen parisuhde näyttää olevan edelleen vallitseva tapa organisoida aikuisiän sosiaalinen elämä. Ihan hyvä näin. Ydinperhe on ainakin lapsiystävällinen ja sosiaalisesti hyväksytty standardi. Ja jos yhden ihmisen kanssa henkiset ja fyysiset tarpeet menevät yhteen pitkällä aikavälillä niin mikäs siinä on parisuhdetta rakentaa.

Välttämättä ydinperhe ei kuitenkaan ole paras tapa organisoida elämää. Voi olla aika pirun hankala saada kahden ihmisen fyysiset ja henkiset preferenssit kohtaamaan yhdessä suhteessa. Itselleni tuntuu luontevalta malli jossa minulla on muutama läheinen ihminen, jotka kaikki ovat minulle hyvin tärkeitä mutta joiden kanssa teen aika erilaisia asioita. Vähän kuin aiemmin maalailemassani onnellisuusportfoliossa. [linkki]

Olen tässä pohdiskellut että pitäisikö kielessä olla jonkinlainen tapa kuvata tällaista tiukasti rajattua, hyvin läheisten ystävien verkkoa. Käsite olisi siis jonkinlainen henkinen ruokakunta. Käsitettä olisi kuitenkin hankala käyttää, koska jos A:n verkkoon kuuluisi B ja C, B:n verkko olisi todennäköisesti jotain muuta kuin A ja C. Muutenkin ystävyyssuhteiden institutionalisoiminen kuulostaa huonolta idealta. Ei ystäviä olla siksi että niin ollaan sovittu vaan jos siltä sattuu nyt tuntumaan.

Ystävävyys Urban Dictionarystä [linkki]:

Friendships are not monogamous by necessity. Two people in a friendship don't need to exclude other people from their relationship. A friendship can best be thought of as two people side by side looking forward toward a common goal. It's an odd form of love in which people develop a relationship without relationship as a goal. Scientific achievements have come out of tight-knit friendships (Watson and Crick), as have works of literary genius (J.R.R. Tolkien and C.S. Lewis), as well as victories in wars (due to the tight camaraderie and mutual trust of soldiers).

Huolettomuus

Helsingin konetta odotellessa vanhempi seurueeseeni kuulunut yrittäjä kysyi minulta:

"Onkos sinun huolesi nyt tässä yrityksessä X vai yrityksessä Y?"

Vastasin hänelle että eihän tässä ole huolet missään, kesä edessä ja hyvät fiilikset.

"Sitten et kyllä tiedä paskaakaan yrittämisestä." oli kaverin kommentti takaisin.

Jäin miettimään että näinkö asia on. Että olen kuitenkin itseni työllistänyt yrittäjänä vuodesta 1999, ja näiden vuosien aikana on nähty sekä aika hurja buumi että sitten teknokuplan romahdus.

Perinteisen pienyrittäjän agendalla näyttäisi olevan töiden jatkuvuuden pakonomainen varmistelu, ja ehkä juuri sitä kautta jatkuva huoli tulevasta. Itse ajattelen että kyllä projektit saavatkin tulla ja mennä. Neuvotteleminenkin on paljon hauskempaa kun ei ole mitään pakkoa saada sopimusta, vaan neuvottelu on enemmän prosessi jossa katsotaan kohtaavatko intressit vai ei.

(Välikommentti: Tiedän että business-filosofiani on kapitalistisesta tuoton maksimoinnin näkökulmasta aivan liian leppoinen.)

Yrittäjänä on "helppo" maksimoida turvallisuutta mutta huolettomuuden maksimointi onkin paljon kiinnostavampi kysymys. Varman päälle pelaava, turvallisuushakuinen yrittäjyys on tavallaan huolettomuuden vastakohta keskittyessään kaikkiin mahdollisiin tulevaisuuden huoliin. Ehkäpä huolettomuus on luonteeltaan enemmän mindset kuin yrittäjän tietoinen, strateginen valinta.

Oli miten oli, naurahdin kaverille takaisin sen enempää hänen arviotaan kommentoimatta.

EDIT: Olen lähtökohtaisesti helpommassa tilanteessa kuin monet perinteiset yrittäjät. En koskaan ole tarvinnut kummempaa pääomaa juttuihini, koska ne ovat olleet luonteeltaan asiantuntijapalveluita. Onhan se aika eri asia jos on joutunut panttaamaan perheen talon ja pyytänyt sukulaiset lainojen takaajiksi.

Historiaprojekti

Aloitin historiaprojektini huomattuani etten ymmärtänyt omaa henkilöhistoriaani kovinkaan hyvin. Mennyt näyttäytyi yksittäisinä, sattumanvaraisina muistikuvina eikä kokonaisuutta pystynyt hahmottamaan.

Projektini on simppeli. Kerään oikeastaan mitä vaan historiaani liittyvää ja sitten tämän datan pohjalta pyrin hahmottamaan toisaalta mennyttä ajankuvaa ja toisaalta oman elämäni aikajanaa. Keskeistä dataa on keskustelunauhoitukset, valokuvat, videopätkät, tekstit (esim. kirjeenvaihto), musiikki, elokuvat, tallennetut verkkosivut yms.

Yksi alkuperäisistä innoittajistani on ollut Erkki Kureniemen taltiointiprojekti vaikka motivaatioini on aivan erilainen. Jossain vaiheessa tutustuin Microsoftin MyLifeBits projektiin joka tuntui olevan myös aika samaa asiaa. [Kureniemen projekti], [MyLifeBits]

Historiaprojektin aikajanasta hahmottuu muuta selkeä makrotason kaari. Jälkeenpäin nämä kaaret näyttävät itsestään selviltä mutta ilman aikajanan rakentamista en olisi koskaan tullut niitä huomanneeksi.

(Omalla tavallaan tämä blogikin on osa historiaprojektiani. Että terveisiä vaan itselleni vuoteen 2010 kun joskus tätäkin tekstiä analysoin.)

Helvettiä kuumempi

tuli takaisin :).

[Helvettiä kuumempi - toinen tuotantokausi]

Onnellisuus

Vaikka elämäni on hyvin mallillaan, moni asia selvempää, samat kysymykset toistuvat: Mitä on näkyvän takana, mikä ihmisiä ajaa. Kuka minun pitäisi olla / kuka minä haluaisin olla. Mikä tekee onnelliseksi, minut ja muut?

En minä oikeasti kysele. Paitsi ehkä tuota viimeistä välillä, siihenhän oli laitettu kysymysmerkkikin. Voisiko siihen soveltaa portfolioteoriaa? Hajautuksella pyrittäisiin optimoimaan kumulatiivista onnellisuusvirran riskikorjattua odotusarvoa. Portfoliossa hajautettaisiin sitten vaikkapa ystävyyssuhteita.

Minun(kin) uusi lempparibändi on Risto [myspace sivut]. Tuntuu kaikki levyn Aurinko Aurinko Plaa Plaa biisit ovat helvetin hyviä. Pitkästä aikaa levy josta en aluksi ollut kovin innostunut mutta sitten muutaman biisin kuuntelun jälkeen kolahti.

Eeva vastasi nauhalla joihinkin kysymyksiin joita aiemmin esitin. Että onnellisuus löytyisi rakkauden kautta, kaikkien rakastamisesta. Ja että saavutukset, oma kehittyminen ja saatu ihailu ovat kaikki onnellisuuden kannalta turhaa.

Historia

Löysin Googlelta kiinnostavan palvelun. Jos on loggautuneena googlelle (esim. siis gmailiin) surffatessa niin heidän systeeminsä tallettaa kaikki haut. Kun ottaa heidän historiapalvelunsa käyttöön ja laittaa toolbarin, tallettuu koko surffailun historia heille.

Tästähän nyt kaikki valveutuneet digikansalaiset vetävät herneen nenään kun tälla tapaa henkilökohtaista tietoa kerätään. Itse olen taas ihan fiiliksissä kun kerrankin joku tällaista tietoa keräävä taho päästää minut tutkimaan omaa dataani.

Omista googlehausta piirtyvä kuva yllättää tarkkuudellaan. Laitoin myös kaiken surffailun historian tallettavat systeemit päälle. Saa nähdä mitä vuoden kuluttua ajattelen kun surffailun logitietojani käyn läpi!

Hakuni näyttivät jakautuvan melko tasaisesti vuorokauden eri tunneille. Kello 5 aamulla hakuja oli tullut melkein 2 kertaa enemmän kuin klo 10 illalla!


















[google history]

Nousin ylös kun en saanut unta. Tämän ei tietenkään olisi pitänyt yllättää minua Elimäellä vietetyn viikonlopun jälkeen; se on paikka jossa kellolla ei ole merkitystä, kuin ehkä hieman kiinnostavana kuriositeettina. Taisin mennä siellä nukkumaan ehkä 7 aikoihin aamulla ja heräillä joskus klo 16.

Minulla on siis jetlag matkasta Elimäeltä Helsinkiin.

Nukkuminen tai nukahtaminen eivät ole minulle mitenkään hankalia asioita. Ongelma on tämä vuorokausirytmi; 24h jakso yölle ja päivälle on minulle liian lyhyt.

Experts also know that when subjects are allowed to choose when to go to sleep and wake without knowledge of what time it is, they prefer to go to sleep several hours later than they do under normal, entrained conditions. In doing so, they remain awake, exposed to light, throughout much of the time in the circadian cycle when light causes phase delay shifts. -- -- -- In addition, they remain asleep several hours beyond when they would wake up under normal entrained conditions, shielding themselves from light exposure during the time when light causes phase advance shifts. Thus, in free-running studies, allowing subjects to self-select their own light-dark exposure leads to cumulative phase delay shifts each day, and an observed free-running period that is consequently longer. [joku satunnainen lähde]

Unettomuus antaa muuten erinomaisen mahdollisuuden surffailla päämäärättömästi nettiä. Ja yllättys yllätys, sieltähän löytyi oikein diagnoosi tälle asialle. Kyseessähän on mikäpäs muukaan kuin circadian arrhythmia [wikipediasta]. Pitääpäs kaivaa melatoniinit esille. Jos vaikka näkisi hyviä painajaisia!

Projekti

Teen koulussa yhtä projektia varsin viihdyttävässä ryhmässä. Meitä on ryhmässä 3 toisilleen vierasta henkilöä. Jotenkin vaan työn tekeminen ei millään onnistu emmekä tapaamisissa pysy ollenkaan asiassa. Olettaen että joku tapaaminen nyt saataisiin sovitusti pidettäisiin koska lähes aina tapaamiset perutaan noin 30 minuuttia ennen palaverin sovittua ajankohtaa kun nyt ei millään pääse tulemaan.

Jännä juttu on että mua ei tää näennäinen päämäärättömyys yhtään häiritse. Oikeastaan pidän sitä kovasti, ja omalta osaltani keskityn lähinnä nauttimaan tästä haahuilevasta, varsinaista aihetta välttelevästä projektista. Tapaamisissa en vahingossakaan yritä itse pysyä asiassa.

Päämäärättömyys on kuitenkin vain näennäistä koska kun välttelemme menestyksekkäästi projektin tekemistä, tulemme puhuneeksi oikeasti tärkeitä asioita. Rakennamme luottamusta vaikkapa. Ja kiroilemme koulua ja projektin naurettavuutta. Ja kerromme hyviä juttuja siitä kuinka jonkun ryhmän esittäjä pyörtyi kesken esityksen mutta yritti jatkaa puhumista vielä lattialtakin.

Itse työ tehdään kotona noin 10 minuutissa ennen sovittua tapaamista. Tai metrossa matkalla kouluun. Tai säädetään muiden tärkeämpien juttujen lomassa.

Joku merkitys on sillä että nää kaksi muuta ovat oikeasti aika neroja omilla tavoillaan. Toinen on opiskelee ilman kummempia ponnisteluita kuutta kieltä ja toinen tuottaa jäsenneltyä, erinomaista tekstiä aiheesta kuin aiheesta suurin piirtein sitä mukaa kuin ehtii kirjoittamaan.

Ja kun on varannut aikaa tapaamiselle joka sitten perutaan, onkin yhtäkkiä tapaamisen verran aikaa tuhlattavana. Sopii minulle.

60 prosenttia

Olin saunomassa kavereiden kanssa ja jatkoilla Kaislassa päädyimme puhumaan omista työhön liittyvistä tavoitteista tai jopa, pahoittelut jo etukäteen termistä, paradigman muutoksista.

Minun pointtini ja motivaatio keskustelulle oli että tämän hetkiset tavoitteet approksimoivat tulevaa varsin hyvin. Vaikka elämä tai joku juttu ei menisi juuri niin kuin ajatteli, tavoite toteutuu usein jossakin muodossa.

Tässä on yhteiseksi muistilapuksi kierroksen tulokset. Saunakaverit, näihin sitten palataan!

M aikoo jollain tavalla kaupallistaa creative commonsin alla julkaisemaa musiikkiaan.

A:n mielestä työssä saisi olla enemmän todellista ongelmanratkaisua, enemmän mielen kapasiteetin käyttöä mekaanisen tekemisen sijasta.

O halusi tuntea työnsä merkityksellisemmäksi, tehdä jotain jolla olisi vaikutusta ympäristöön.

J toivoi voivansa tehdä yhdessä projektissa pidempään töitä kuin vain muutaman viikon. EDIT: J korjasi postilla haluavansa parametroida maailman nopeudeksi 60%, "Kun kuitenkaan suurin osa tehtävästä työstä on vain jokseenkin järkevää, niin eihän siitä kannata maksaa sentään ihan mitä hintoja hyvänsä (mielenterveys, perhe, yöunet jne.)"

Itse vastasin haluavani tehdä töitä määrällisesti hyvin rajoitetusti, ehkäpä 2-4 päivää viikossa.

Kun tämä on nyt kuitenkin minun blogini niin avaudun vähän lisää tästä vähän töitä ideasta. Ajatushan ei ole uusi ja myös fiksut ihmiset ovat sen esittäneet. Oma kokemukseni on että kun töitä rajoittaa määrällisesti, kiinnostavien hommien osuus kasvaa, ja ehkäpä jopa työstä saatu yksikkökorvaus kasvaa. Tietysti loppujen lopuksi rahaa jää käteen jonkun verran vähemmän, mutta ero ei ollenkaan ole niin suuri kun voisi kuvitella (johtuen verotuksen progressiosta ja mahdollisesta yksikkökorvauksen kasvusta).

ei sisintä

Ateismi on tässä ajassa muodikas maailmankatsomus. Hyvä niin.

Ajatus ettei jumalaa tai tuonpuoleista ole tuntuu vapauttavalta. Tää on tässä, ja tästä pitää ottaa kaikki ilo irti. Ateismi ei johda nihilistiseen hälläväliä maailmaan, päin vastoin.

Minä tulkitsen ateismin tarkoittavan ettei ihmisella ole sielua tai sisintä. Nopeasti ajattelemalla minuus on kolmea asiaa:
1. geenejä
2. kokemuksia, elättyä elämää ja ympäröivää yhteiskuntaa
3. aivojen kemiaa, välittäjäaineita sun muuta

Minuudessani ole mystistä sisintä, vaan minuuteni rakentunut, osittain sattumalta, osittain kausaalisesti sellaiseksi kuin se on. Tämä ajatus on vapauttava aivan kuin ajatus ettei tuonpuoleista ole. Toiminnan rajoja ei määritä pysyvä minuus, vaan minuuskin on fiilispohjainen tuotos.

Niin ja tietoisuushan on sitten vaan lingvistinen konstrukti.

interaktiivinen verkko

Koulussa käsiteltiin yhden suomalaisen design -yrityksen verkkosivuja. Tunnin mittaisessa esityksessä yhteisöllisyys mainittiin viimeisen kalvon viimeisessä bulletissa ja sitä käsiteltiin noin 30 sekuntia.

Sen sijaan interaktiivisuus oli kiinteänä ja kokoajan toistuvana osana esittäjien puhetta. Vanhasta yksisuuntaisesta viestinnästä (= tiedottaminen, mainostaminen) poiketen tässä mullistavassa keksinnössä viestintä oli kaksisuuntaista ja osallistavaa. Nyt ei vain yritys viesti asiakkaalle, vaan asiakas viestii takaisin yritykselle!

Esitystä kuunnellessa pohdin kuinka hieno ajankuva esitys oli. Harmi vaan että aika oli väärä, koska esittäjät puhuivat siitä internetistä joka oli todellisuutta 1995-2000. Heidän teoreettinen viitekehys (sellainen aivan triviaali taksonomia) olikin vuodelta 2001.

Me emme ole kasvaneet nettiin emmekä sitä oikein tajua. Meille netti on hakukone, verkkokauppa, verkkopankki, sähköinen asiointi yleensäkin, massiivinen tietosanakirja, sähköposti ja jotain hassuja sähköpostikiertokirjeitä. Noh onneksi ei nyt sentään enää noita kiertokirjeitä :D. Yleisesti mun mielestä osaamme kyllä käyttää teknologiaa mutta emme ole omaksuneet netin sosiaalista ulottuvuutta kovin hyvin.

Te tämän blogin lukijat, käsi ylös kellä on profiili irc-galleriassa! Nää linkedinit sun muut ovat uran verkostoja, ei henkilökohtaisia.

google reader

Google reader on erinomainen palvelu. Palveluun on mukava laitaa epäsäännöllisesti päivitettävät blogit (kuten tämä!) jolloin ei tarvitse turhautua käymällä blogissa vain todetakseen ettei sitä taaskaan ole päivitetty.

Googlen reader tajuaa mitä olen aiemmin lukenut ja näyttää vain uudet blogimerkinnät. Palvelu toimii hyvin myös mobiilisti jos puhelimessa on järkevä selain. Helvettiä kuumemmat merkinnät ovat aika usein metromatkalla töistä kotiin naurattaneet.. Koska reader on verkkopalvelu, on samantekevää mistä blogeja on lukenut, palvelussa näkyy aina vain uudet merkinnät.

Tämä blogimerkintä on omistettu ystävälleni joka toivottavasti lukee tämän readerin kautta eikä ole tullut tänne selaimensa bookmarkseista katsomaan joskohan olisin tänne jotain uutta kirjoittanut!

flow

Csikszentmihalyi:n "Flow" teoriassa yksilö on onnellinen keskittyessään 100% haasteelliseen, palkitsevalta tuntuvaan tehtävään. Wikipediasta:

Flow is the mental state of operation in which the person is fully immersed in what he or she is doing, characterized by a feeling of energized focus, full involvement, and success in the process of the activity. [linkki]

Minulla oli perjantaina yksi viestinnän tentti koulussa. Tapani valmistautua tentteihin on jo kauan sitten muotoutunut yksinkertaiseksi:

1. Paperit järjestykseen edellisenä iltana. Sisältää tarkan koealueen selvittämisen ja papereiden / kirjojen etsimisen. Kirja on pitänyt hankkia aikaisemmin.

2. Tunti lukemista tenttipäivänä. Tenttipäivänä mennään koululle lukusaliin tuntia ennen tentin alkamista. Koealue luetaan kello kädessä niin että koealueen ehtii kokonaisuudessaan käydä läpi.

3. Päätös kuinka paljon myöhästyä tentistä. Koulussani on käytäntö jossa tentistä saa myöhästyä 30 minuuttia. Etenkin jos lukusaliin on päässyt vasta esim. 30 minuuttia ennen tentin alkamista, on järkevää miettiä kuinka paljon tenttiaikaa kannattaa käyttää lukemiseen. Tyypillisesti myöhästyn noin 15 minuuttia.

Prosessissa on hyvää sen tehokkuus: kun alusta lähtien on fiilis viimehetken paniikista, on helppo keskittyä lukemiseen. Jos lukee viimeisenä iltana, on vaikea päättää millä nopeudella lukee ja milloin lopettaa.

Perjantain tentissä oli kaksi kirjaa joita ei kurssilla oltu käsitelty, joten varasin kaksi tuntia aikaa lukemiseen. Ihan hyvä niin.

Tenttiin valmistautuessa tajusin että tää mun tapa valmistautua tenttiin on viime kädessä vain tapa rakentaa Csikszentmihalyi:n "Flow" tila. Flown komponentit [wikipediasta] täyttyy prosessissa aika hyvin:

1. Clear goals (expectations and rules are discernible).
2. Concentrating and focusing, a high degree of concentration on a limited field of attention (a person engaged in the activity will have the opportunity to focus and to delve deeply into it).
3. A loss of the feeling of self-consciousness, the merging of action and awareness.
4. Distorted sense of time - one's subjective experience of time is altered.
5. Direct and immediate feedback (successes and failures in the course of the activity are apparent, so that behavior can be adjusted as needed).
6. Balance between ability level and challenge (the activity is neither too easy nor too difficult).
7. A sense of personal control over the situation or activity.
8. The activity is intrinsically rewarding, so there is an effortlessness of action.
9. When in the flow state, people become absorbed in their activity, and focus of awareness is narrowed down to the activity itself, action awareness merging (Csikszentmihalyi, 1975. p.72).

red pill

Pysyin jalkeilla viime yönä aivan turhaan aamu neljään.. Vaikka tiesin että aamulla pitää herätä 6:50 jotta ehtii sovittuun tapaamiseen.

Kun sitten viimein menin sänkyyn, tajusin että sävelkorkeudet C, D, E, F, G, A, H (tai B) on nimetty aakkosten mukaan.

Olin aivan puulla päähän lyöty! Et ei jumalauta, ei voi olla totta. Opin molemmat järjestelmät samaan aikaan joskus alle kouluikäisenä, ja ilmeisesti kun en silloin yhteyttä huomannut, en kait sitten ole tullut ajatelleeksi asiaa viimeiseen reiluun pariinkymmeneen vuoteen.

Kun sitten puoliunessa pohdin luonnollista Am asteikkoa (A, B, C, D..) aakkosten kanssa samanaikaisesti, tuli joka kerta hyvä fiilis "hei, näähän menee yhteen!". Mutta sitten kun yritin päästä G:stä eteenpäin, tuli joka kerta todella konkreettinen "mitä helvettiä!" fiilis. Seuraava sävelhän olisi ollut A, mutta aakkosten kirjain "h". Sävel luonnollisesti soi kuin A, mutta mieli puoliunessa ei pystynyt ratkaisemaan millä merkillä tämä sävel olisi pitänyt identifioida.

Luin HBRstä hauskan pienen jutun intuitiivisestä päätöksenteosta. Koejärjestelyssä laitettiin ihmisiä valitsemaan 4 erilaisesta asunnosta tai autosta jotka erosivat toisistaan monella tavalla niin ettei päätös ollut mitenkään triviaali. Koehenkilö sai sitten valita vaihtoehdoista:

1. Tehdä päätös heti

2. Käyttää aikaa pohtimiseen (tietoinen päätöksenteko)

3. Tehdä hetki jotain muuta ja päättää kohta (ei-tietoinen päätöksenteko)

Ajatus koejärjestelyssä oli että viimeisessä vaihtoehdossa ei-tiedostava osa mieltä prosessoisi ongelmaa sillä aikaa kun koehenkilön tietoisuus keskittyisi johonkin aivan muuhun asiaan.

Koejärjestelyn mukaan viimeisen vaihtoehdon valitsijat, alitajuntaa hyödyntävät koehenkilöt tekivät ylivertaisia päätöksiä, sekä rationaalisesta, subjektiivisesta ja objektiivisesta näkökulmasta.

"The moral? Use your conscious mind to acquire all the information you need for making a decision - but don't try to analyze the information. Instead, go on holiday while your unconscious mind digests it for a day or two. Whatever your intuition then tells you is almost certainly going to be the best choice."

[BBCn juttu] ja [tutkijoiden raportti].

kielifriikki

Olen aina jotenkin jumittanut kieltä, tai ollut jonkinlainen kielifriikki.

Perinteisesti olen angstaillut kielen moninaisia ongelmia. Että ei ihme että suomalaiset ovat hiljaista kansaa jos kerran siitä mistä ei voi puhua täytyy vaieta.

Mutta kyllähän kieltä voi käyttää hyvinkin. Viime aikoina olen digaillut PMMP:n puhekielisestä tyylistä, vaikkapa biiseissä kesäkaverit ja kiitos. Sujuvaa, yksinkertaista kieltä joka välittää viestin sen kummemin konstailematta.

Ja onhan kieli oikeastaan aika viihdyttävä instituutio. Nytkihän tässä sillä leikin.

maanantai

Olen saavuttanut optimaalisen unirytmin. Menen nukkuumaan klo 23 ja herään ilman kelloa 05. Iltapäivällä nukun reilun tunnin pituiset päikkärit.

Aamu on aika zen ja viipyilevä. Voi tehdä rauhassa aamutoimet ja syödä aamupalaa. Toisaalta myös töiden teko onnistuu. Virkeänä on helppo keskittyä ja saa ainakin tehdä hommia rauhassa.

Harmi vaan että en usko tämän rytmin säilyvän kovin pitkään.. Ehkäpä minun pitäisikin yrittää opettaa kroppani tähän rytmiin?

uudenvuoden toivomus

En tehnyt uudenvuoden lupauksia, mutta esitin toivomuksen että saisin yhden uuden idean tai ajatuksen päivässä.

Toivomustani on hieman kummasteltu, tai pidetty ehkä hieman kunnianhimoisena. Minusta yksi uusi ajatus/idea päivässä on varsin konservatiivinen toive! Voisihan se olla vaikka 5 ideaa päivässä.

En nyt tietenkään viittaa uudella idealla mihinkään maailmaa syleilevään, mutta en myöskään mihinkään aivan tyhjänpäiväiseen. Johonkin joka tuntuu minusta jotenkin sekä uudelta että merkitykselliseltä.

Ehkäpä unettomuus on minulle vain ajattelun väline..

Ikäihmisten yliopisto

Klo 11:00 aamulla. Palasin muutama tunti sitten uudenvuoden bileistä joissa oli todella mukavaa. Hyvää ruokaa, juomaa ja erittäin hyvää seuraa. Onnistuisikohan nukkuminen kohta?

Keskustelimme Ikäihmisten yliopistosta. Olimme kaikki yhtä mieltä että juttu on hieno. Ilmeisesti kuitenkin nimi "Ikäihmisten yliopisto" koetaan jossain määrin epäonnistuneeksi. Juuri eläkkeelle siirtyneet eivät välttämättä halua identifioitua ikäihmisiksi ja kursseilla on paljon lähemmäksi 80-vuotiaita. Kasikymppiset teräsmummot ja vaarit ovat tietty kova juttu, mutta jotenkin pitäisi tavoittaa myös juuri työelämästä pois jääneet henkilöt.

Oma ehdotukseni uudeksi nimeksi oli Elämänviisaiden yliopisto.