Utopia

Öljyn hinnan nousua 2000-luvun alkupuolelta 20$ -> 150$ hintapiikkiin oli viihdyttävää seurata. Maailma todella muuttui. Jenkkien yksityisautoilun kasvu pysähtyi ja yksityisautoilla ajetut moottoritiekilometrit kääntyivät jopa laskuun. Uudessa eetoksessa Prius oli uusi viileä ja SUVien myynti romahti. Eetosta kuvaa vaikkapa SUVien kutsumista leikillisesti katusaastureiksi.

Olen kehitellyt mielessäni utopiaa finanssikriisin jälkeisestä maailmasta jossa raha ei olisikaan enää niin tärkeää. Riittäisi kun perustarpeet saisi tyydytettyä*. Uutta viileää olisivat henkisyys, ajattelu, itse tekeminen, mielen avoimuus, ystävyys..

Ehkä tämä utopia on epärealistinen. Mutta minusta omassa elämässä kannattaa pelata rahan merkitystä alas. Jälkivivutetussa taloudessa [Kedrosky] rahanahneen onnellisuuden odotusarvo jää matalaksi.

* onnellisuustutkimuksen mukaan elintason kasvu nostaa onnellisuutta vain absoluuttisen köyhyyden ja perustarpeet tyydyttävän elintason välillä. Tästä eteenpäin elintason kasvu ei enää vaikuta onnellisuuteen.

Tulevaisuus

Tulevaisuuden tutkimuksen kurssi oli syksyn viihdyttävin juttu koulussa. Kurssin keskeinen sisältö oli ideologinen:

1. tulevaisuutta ei voi ennustaa, mutta
2. tulevaisuutta kannattaa hahmottaa systemaattisilla menetelmillä, koska
3. systemaattinen analyysi nostaa esille sellaisia tulevaisuuden kuvia joita ei muuten tulisi ajatelleeksi.

Luonnollisesti (joskin leikkimielisesti) olen soveltanut tulevaisuuden tutkimuksen ideologiaa oman tulevaisuuteni hahmottamiseen. Aloitin Hyvä elämä Unettomalle -projektin jonka puitteissa olen keskustellut ystävieni kanssa tulevaisuudesta. Piirsin itselleni keskustelujen pohjalta skeeman [kuva] tulevaisuuden kuvien jäsentämiseen.

Onko tämä kaikki turhaa teoreettista näpertelyä? On ja ei. Skeema on vasta systemaattisen tulevaisuuden arvioinnin esivaihe, eikä projektissani ole vielä varsinaisia tulevaisuuden skenaarioita tai muuta tulevaisuuden arviointia. Kuitenkin jännästi tuntuu että tämän puuhastelun kautta on tullut katsoneeksi itseään ja omaa nykyistä toimintaansa kriittisesti.

Saa nähdä unohtuuko projekti minulta vai jääkö se elämään. Ainakin projektiin jää kuva joulukuusta 2008.