kielifriikki

Olen aina jotenkin jumittanut kieltä, tai ollut jonkinlainen kielifriikki.

Perinteisesti olen angstaillut kielen moninaisia ongelmia. Että ei ihme että suomalaiset ovat hiljaista kansaa jos kerran siitä mistä ei voi puhua täytyy vaieta.

Mutta kyllähän kieltä voi käyttää hyvinkin. Viime aikoina olen digaillut PMMP:n puhekielisestä tyylistä, vaikkapa biiseissä kesäkaverit ja kiitos. Sujuvaa, yksinkertaista kieltä joka välittää viestin sen kummemin konstailematta.

Ja onhan kieli oikeastaan aika viihdyttävä instituutio. Nytkihän tässä sillä leikin.

maanantai

Olen saavuttanut optimaalisen unirytmin. Menen nukkuumaan klo 23 ja herään ilman kelloa 05. Iltapäivällä nukun reilun tunnin pituiset päikkärit.

Aamu on aika zen ja viipyilevä. Voi tehdä rauhassa aamutoimet ja syödä aamupalaa. Toisaalta myös töiden teko onnistuu. Virkeänä on helppo keskittyä ja saa ainakin tehdä hommia rauhassa.

Harmi vaan että en usko tämän rytmin säilyvän kovin pitkään.. Ehkäpä minun pitäisikin yrittää opettaa kroppani tähän rytmiin?

uudenvuoden toivomus

En tehnyt uudenvuoden lupauksia, mutta esitin toivomuksen että saisin yhden uuden idean tai ajatuksen päivässä.

Toivomustani on hieman kummasteltu, tai pidetty ehkä hieman kunnianhimoisena. Minusta yksi uusi ajatus/idea päivässä on varsin konservatiivinen toive! Voisihan se olla vaikka 5 ideaa päivässä.

En nyt tietenkään viittaa uudella idealla mihinkään maailmaa syleilevään, mutta en myöskään mihinkään aivan tyhjänpäiväiseen. Johonkin joka tuntuu minusta jotenkin sekä uudelta että merkitykselliseltä.

Ehkäpä unettomuus on minulle vain ajattelun väline..

Ikäihmisten yliopisto

Klo 11:00 aamulla. Palasin muutama tunti sitten uudenvuoden bileistä joissa oli todella mukavaa. Hyvää ruokaa, juomaa ja erittäin hyvää seuraa. Onnistuisikohan nukkuminen kohta?

Keskustelimme Ikäihmisten yliopistosta. Olimme kaikki yhtä mieltä että juttu on hieno. Ilmeisesti kuitenkin nimi "Ikäihmisten yliopisto" koetaan jossain määrin epäonnistuneeksi. Juuri eläkkeelle siirtyneet eivät välttämättä halua identifioitua ikäihmisiksi ja kursseilla on paljon lähemmäksi 80-vuotiaita. Kasikymppiset teräsmummot ja vaarit ovat tietty kova juttu, mutta jotenkin pitäisi tavoittaa myös juuri työelämästä pois jääneet henkilöt.

Oma ehdotukseni uudeksi nimeksi oli Elämänviisaiden yliopisto.