Helsingin konetta odotellessa vanhempi seurueeseeni kuulunut yrittäjä kysyi minulta:
"Onkos sinun huolesi nyt tässä yrityksessä X vai yrityksessä Y?"
Vastasin hänelle että eihän tässä ole huolet missään, kesä edessä ja hyvät fiilikset.
"Sitten et kyllä tiedä paskaakaan yrittämisestä." oli kaverin kommentti takaisin.
Jäin miettimään että näinkö asia on. Että olen kuitenkin itseni työllistänyt yrittäjänä vuodesta 1999, ja näiden vuosien aikana on nähty sekä aika hurja buumi että sitten teknokuplan romahdus.
Perinteisen pienyrittäjän agendalla näyttäisi olevan töiden jatkuvuuden pakonomainen varmistelu, ja ehkä juuri sitä kautta jatkuva huoli tulevasta. Itse ajattelen että kyllä projektit saavatkin tulla ja mennä. Neuvotteleminenkin on paljon hauskempaa kun ei ole mitään pakkoa saada sopimusta, vaan neuvottelu on enemmän prosessi jossa katsotaan kohtaavatko intressit vai ei.
(Välikommentti: Tiedän että business-filosofiani on kapitalistisesta tuoton maksimoinnin näkökulmasta aivan liian leppoinen.)
Yrittäjänä on "helppo" maksimoida turvallisuutta mutta huolettomuuden maksimointi onkin paljon kiinnostavampi kysymys. Varman päälle pelaava, turvallisuushakuinen yrittäjyys on tavallaan huolettomuuden vastakohta keskittyessään kaikkiin mahdollisiin tulevaisuuden huoliin. Ehkäpä huolettomuus on luonteeltaan enemmän mindset kuin yrittäjän tietoinen, strateginen valinta.
Oli miten oli, naurahdin kaverille takaisin sen enempää hänen arviotaan kommentoimatta.
EDIT: Olen lähtökohtaisesti helpommassa tilanteessa kuin monet perinteiset yrittäjät. En koskaan ole tarvinnut kummempaa pääomaa juttuihini, koska ne ovat olleet luonteeltaan asiantuntijapalveluita. Onhan se aika eri asia jos on joutunut panttaamaan perheen talon ja pyytänyt sukulaiset lainojen takaajiksi.
maanantai 11. kesäkuuta 2007
sunnuntai 3. kesäkuuta 2007
Historiaprojekti
Aloitin historiaprojektini huomattuani etten ymmärtänyt omaa henkilöhistoriaani kovinkaan hyvin. Mennyt näyttäytyi yksittäisinä, sattumanvaraisina muistikuvina eikä kokonaisuutta pystynyt hahmottamaan.
Projektini on simppeli. Kerään oikeastaan mitä vaan historiaani liittyvää ja sitten tämän datan pohjalta pyrin hahmottamaan toisaalta mennyttä ajankuvaa ja toisaalta oman elämäni aikajanaa. Keskeistä dataa on keskustelunauhoitukset, valokuvat, videopätkät, tekstit (esim. kirjeenvaihto), musiikki, elokuvat, tallennetut verkkosivut yms.
Yksi alkuperäisistä innoittajistani on ollut Erkki Kureniemen taltiointiprojekti vaikka motivaatioini on aivan erilainen. Jossain vaiheessa tutustuin Microsoftin MyLifeBits projektiin joka tuntui olevan myös aika samaa asiaa. [Kureniemen projekti], [MyLifeBits]
Historiaprojektin aikajanasta hahmottuu muuta selkeä makrotason kaari. Jälkeenpäin nämä kaaret näyttävät itsestään selviltä mutta ilman aikajanan rakentamista en olisi koskaan tullut niitä huomanneeksi.
(Omalla tavallaan tämä blogikin on osa historiaprojektiani. Että terveisiä vaan itselleni vuoteen 2010 kun joskus tätäkin tekstiä analysoin.)
Projektini on simppeli. Kerään oikeastaan mitä vaan historiaani liittyvää ja sitten tämän datan pohjalta pyrin hahmottamaan toisaalta mennyttä ajankuvaa ja toisaalta oman elämäni aikajanaa. Keskeistä dataa on keskustelunauhoitukset, valokuvat, videopätkät, tekstit (esim. kirjeenvaihto), musiikki, elokuvat, tallennetut verkkosivut yms.
Yksi alkuperäisistä innoittajistani on ollut Erkki Kureniemen taltiointiprojekti vaikka motivaatioini on aivan erilainen. Jossain vaiheessa tutustuin Microsoftin MyLifeBits projektiin joka tuntui olevan myös aika samaa asiaa. [Kureniemen projekti], [MyLifeBits]
Historiaprojektin aikajanasta hahmottuu muuta selkeä makrotason kaari. Jälkeenpäin nämä kaaret näyttävät itsestään selviltä mutta ilman aikajanan rakentamista en olisi koskaan tullut niitä huomanneeksi.
(Omalla tavallaan tämä blogikin on osa historiaprojektiani. Että terveisiä vaan itselleni vuoteen 2010 kun joskus tätäkin tekstiä analysoin.)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)