Huolettomuus

Helsingin konetta odotellessa vanhempi seurueeseeni kuulunut yrittäjä kysyi minulta:

"Onkos sinun huolesi nyt tässä yrityksessä X vai yrityksessä Y?"

Vastasin hänelle että eihän tässä ole huolet missään, kesä edessä ja hyvät fiilikset.

"Sitten et kyllä tiedä paskaakaan yrittämisestä." oli kaverin kommentti takaisin.

Jäin miettimään että näinkö asia on. Että olen kuitenkin itseni työllistänyt yrittäjänä vuodesta 1999, ja näiden vuosien aikana on nähty sekä aika hurja buumi että sitten teknokuplan romahdus.

Perinteisen pienyrittäjän agendalla näyttäisi olevan töiden jatkuvuuden pakonomainen varmistelu, ja ehkä juuri sitä kautta jatkuva huoli tulevasta. Itse ajattelen että kyllä projektit saavatkin tulla ja mennä. Neuvotteleminenkin on paljon hauskempaa kun ei ole mitään pakkoa saada sopimusta, vaan neuvottelu on enemmän prosessi jossa katsotaan kohtaavatko intressit vai ei.

(Välikommentti: Tiedän että business-filosofiani on kapitalistisesta tuoton maksimoinnin näkökulmasta aivan liian leppoinen.)

Yrittäjänä on "helppo" maksimoida turvallisuutta mutta huolettomuuden maksimointi onkin paljon kiinnostavampi kysymys. Varman päälle pelaava, turvallisuushakuinen yrittäjyys on tavallaan huolettomuuden vastakohta keskittyessään kaikkiin mahdollisiin tulevaisuuden huoliin. Ehkäpä huolettomuus on luonteeltaan enemmän mindset kuin yrittäjän tietoinen, strateginen valinta.

Oli miten oli, naurahdin kaverille takaisin sen enempää hänen arviotaan kommentoimatta.

EDIT: Olen lähtökohtaisesti helpommassa tilanteessa kuin monet perinteiset yrittäjät. En koskaan ole tarvinnut kummempaa pääomaa juttuihini, koska ne ovat olleet luonteeltaan asiantuntijapalveluita. Onhan se aika eri asia jos on joutunut panttaamaan perheen talon ja pyytänyt sukulaiset lainojen takaajiksi.