Televisiosarja

Minulla on yksinkertainen teoria fiktion kuluttamisen motivaatiosta. Kun henkilö katsoo kokonaisia televisiosarjoja tai lukee kirjasarjoja, on henkilöllä siihen syy. Ehkä henkilö haluaa tulla joksikin, tai ehkä fiktio on terapiaa. Viihde ei koskaan ole vain viihdettä.

Fiktiivinen televisiosarja on minusta yksi nerokkaimpia populaarikulttuurin formaatteja. Sarjalla on aina jotkut teemat, joku toistuva dynamiikka. Jos telkkarisarja saa katsojan katsomaan sarjan jaksoja toinen toisensa jälkeen, tai jopa kaikki jaksot, on sarjan teemassa jotain sellaista, joka katsojaa puhuttelee.

Se, mistä sarjoista pitää, kertoo minusta ihmisestä tosi paljon.

Minulle televisiosarjan vaikuttavin kokemus syntyy silloin, kun katsojalle tutuksi käynyt maailma rikotaan tai laajennetaan yllättävään teemaan. Kun minut on houkuteltu johonkin maailmaan syvälle, ja sitten taidokas käsikirjoittaja onnistuu ravistelemaan maailmaa niin, etten vieraannu maailmasta, tuntuu siltä, että näkee jonkun uuden puolen.

Kokemus on yksilön. Tämän blogipostauksen kutsui minusta The Newsroom, joka selvästi minuun nyt tippuu.