Minulla on yksinkertainen teoria fiktion kuluttamisen motivaatiosta. Kun henkilö katsoo kokonaisia televisiosarjoja tai lukee kirjasarjoja, on henkilöllä siihen syy. Ehkä henkilö haluaa tulla joksikin, tai ehkä fiktio on terapiaa. Viihde ei koskaan ole vain viihdettä.
Fiktiivinen televisiosarja on minusta yksi nerokkaimpia populaarikulttuurin formaatteja. Sarjalla on aina jotkut teemat, joku toistuva dynamiikka. Jos telkkarisarja saa katsojan katsomaan sarjan jaksoja toinen toisensa jälkeen, tai jopa kaikki jaksot, on sarjan teemassa jotain sellaista, joka katsojaa puhuttelee.
Se, mistä sarjoista pitää, kertoo minusta ihmisestä tosi paljon.
Minulle televisiosarjan vaikuttavin kokemus syntyy silloin, kun katsojalle tutuksi käynyt maailma rikotaan tai laajennetaan yllättävään teemaan. Kun minut on houkuteltu johonkin maailmaan syvälle, ja sitten taidokas käsikirjoittaja onnistuu ravistelemaan maailmaa niin, etten vieraannu maailmasta, tuntuu siltä, että näkee jonkun uuden puolen.
Kokemus on yksilön. Tämän blogipostauksen kutsui minusta The Newsroom, joka selvästi minuun nyt tippuu.
lauantai 21. syyskuuta 2013
maanantai 3. syyskuuta 2012
Koulu
Kirjauduin tänään Sibelius-Akatemian kurssijärjestelmään, ensimmäisen kerran 10 vuoden jälkeen.
Myöhemmin yöllä katsoin tv-sarjaa pimeässä huoneessa tietokoneen näytöltä kuulokkeet korvillani ja muistin, että tein juuri näin myös asuessani Sibiksen asuntolassa Etelä-Haagassa silloin joskus vuosia, vuosia sitten.
Minusta on viehättävää huomata kuinka omat meiningit muuttuvat, säilyvät, palaavat takaisin ja vanhan tulkitsee uudelleen.
torstai 21. kesäkuuta 2012
Syötteenlukija
From your 273 subscriptions, over the last 30 days you read 15,086 items, clicked 183 items, starred 0 items, and emailed 0 items. Since March 29, 2010 you have read a total of 300,000+ items.
Syötteenlukija (kiitos sanasta Kaskaste!) on ollut vuosia perustyökalu informaatioviihteen prosessissani. Luen Google Readerini tyhjäksi parin päivän välein. Olen jakanut syötteet muutamaan osaan kategoriaan ("internets", "suomalaiset" ym), ja tapani on lukea aina kategorian sisältävät syötteet putkeen. Ilman kategorioita sisältö vaihtelisi häiritsevän paljon ja lukukokemus olisi poukkoileva.
Syötteenlukijalla organisoitu viihtymisprosessi on kulutettavan sisällön epäsuora ohjailtavuus. Olen poistanut kaikki syötteet joita "haluasin" lukea, mutta joita ei jostain syystä ole tullut luettua. Prosessiin tulee aina silloin tällöin uusia syötteitä ja välillä niitä etsin jos haluan informaatioviihteeseeni jotain uutta.
Eilen laitoin syyskuulle kalenterimerkinnän "suunnittele matka Kiinaan". Tämä sen jälkeen kun olin nähnyt syötelukijassani BKT-kuvan. Tänään syötelukijani kommentoi tuoretta viraali-ilmiötä otsikolla We Will Find You. Yhdistyvätköhän nämä ilmiöt ja surffaankohan ennen pitkää kiinalaisten tavisten perhe-albumeita?
Sain Kaskasteen tekstistä muutakin kuin tuon hyvän sanan. Minulle blogit eivät ole keskustelun foorumi, vaan argumenttivirtaa josta voi viihtyä tai jota voi hyödyntää. Jos syötteestä joskus sattuisi heräämään joku ajatus tai kehitelmä, en minä anna sitä Internetsille takaisin. Heittelen ja kehittelen mieluummin kavereilleni kasvokkain.
Paitsi tänään hyvät ystävät. Ja tämäkin johtuu vain siitä että vietän rauhallista koti-iltaa yksin eikä kavereitakaan ole online. Kun performoivat jotain mitä lie juhannusta.
Syötteenlukija (kiitos sanasta Kaskaste!) on ollut vuosia perustyökalu informaatioviihteen prosessissani. Luen Google Readerini tyhjäksi parin päivän välein. Olen jakanut syötteet muutamaan osaan kategoriaan ("internets", "suomalaiset" ym), ja tapani on lukea aina kategorian sisältävät syötteet putkeen. Ilman kategorioita sisältö vaihtelisi häiritsevän paljon ja lukukokemus olisi poukkoileva.
Syötteenlukijalla organisoitu viihtymisprosessi on kulutettavan sisällön epäsuora ohjailtavuus. Olen poistanut kaikki syötteet joita "haluasin" lukea, mutta joita ei jostain syystä ole tullut luettua. Prosessiin tulee aina silloin tällöin uusia syötteitä ja välillä niitä etsin jos haluan informaatioviihteeseeni jotain uutta.
Eilen laitoin syyskuulle kalenterimerkinnän "suunnittele matka Kiinaan". Tämä sen jälkeen kun olin nähnyt syötelukijassani BKT-kuvan. Tänään syötelukijani kommentoi tuoretta viraali-ilmiötä otsikolla We Will Find You. Yhdistyvätköhän nämä ilmiöt ja surffaankohan ennen pitkää kiinalaisten tavisten perhe-albumeita?
Sain Kaskasteen tekstistä muutakin kuin tuon hyvän sanan. Minulle blogit eivät ole keskustelun foorumi, vaan argumenttivirtaa josta voi viihtyä tai jota voi hyödyntää. Jos syötteestä joskus sattuisi heräämään joku ajatus tai kehitelmä, en minä anna sitä Internetsille takaisin. Heittelen ja kehittelen mieluummin kavereilleni kasvokkain.
Paitsi tänään hyvät ystävät. Ja tämäkin johtuu vain siitä että vietän rauhallista koti-iltaa yksin eikä kavereitakaan ole online. Kun performoivat jotain mitä lie juhannusta.
lauantai 16. huhtikuuta 2011
Esitystalouden häpeämättömyys
Ketosen ja Myllyrinteen Huippumyyjässä Vesa käyttäytyy muutaman sekunnin paniikin jälkeen täysin häpeämättömästi. Tämä toistuu myös Vesan kännykkäpuheluissa ja yritysvalmennuksessa.
Olen tehnyt viime aikoina töitä ihmisten kanssa jotka pärjäävät erinomaisesti esitystaloudessa. Tietty häpeämättömyys tuntuu liittyvän heidän statusilmaisuunsa. Kyse ei ole mistään eettisesti ongelmalliselta, manipulatiivisesta vallankäytöstä vaan nimenomaan statusilmaisusta ja ryhmädynamiikasta. Häpeämättömyys on osa heidän hyviä esiintymistaitojaan.
Häpeämättömyys on positio ryhmädynamiikassa joka vaihtaa huippumyyjässä hahmojen statusilmaisun asemat. Jäykkää ylästatusta pitänyt pomottaja ottaa lopussa täysin alastatuksen.
Olen tehnyt viime aikoina töitä ihmisten kanssa jotka pärjäävät erinomaisesti esitystaloudessa. Tietty häpeämättömyys tuntuu liittyvän heidän statusilmaisuunsa. Kyse ei ole mistään eettisesti ongelmalliselta, manipulatiivisesta vallankäytöstä vaan nimenomaan statusilmaisusta ja ryhmädynamiikasta. Häpeämättömyys on osa heidän hyviä esiintymistaitojaan.
sunnuntai 20. maaliskuuta 2011
Symboli
1. Vihreiden Jukka Relander Ylen vaalikoneessa
2. Kommentti Yhdysvaltojen "Operaatio Aamunkoiton Odysseia" nimestä
"Kyky operoida symboleilla ja ajatella abstarktitsi vaalii paitsi laadukasta yhtistä aikaa lasten ja vamhempien kesken, myös, myös kannustusta, Sitä tetaan vastaan°"
2. Kommentti Yhdysvaltojen "Operaatio Aamunkoiton Odysseia" nimestä
Symppaan molempia vaikka nämä minua huvittavatkin.
tiistai 10. elokuuta 2010
Tarkoitus
uneton:
mä oon tajunnu mikä mun elämän tarkoitus on nyt
suzi9mm:
aha?
uneton:
että en oo lähipiirilleni (ihan) mulkku vaan ihminen
lämmin
ja sit ehkä vähä jotain duunijuttuja viihteeksi
suzi9mm:
no koetko sä tosta nyt löytämisen riemua? koska tollanenhan sä oot. eikse oo tylsää ku tajuu ettei tajunnukaa mitää uutta niinku
uneton:
:D
suzi9mm:
elämän tarkoitus kuulostaa niinhienolta
uneton:
lol no kyl tossa on mulle ihan jotain löytämistä
suzi9mm:
et jos sen tajuis ni kelaa et sit syttys lamppus päässä
uneton:
sen tajuaminen että tää riittää
suzi9mm:
okei
uneton:
elämän tarkoitus kuulostaa jotenkin hienolta mutta mä tarkoitan sitä aika sellaisessa arkisessa mielessä
suzi9mm:
nii ok
tiistai 25. toukokuuta 2010
Istanbul
Keskustelimme eilen baarissa populaarikulttuurista Jennin ja Kübran kanssa. Kübra tunsi suomalaisen metalliskenen paremmin kuin minä.
Huomasin että puhumme vain amerikkalaisista (ja vähän brittiläisistä) televisiosarjoista, vaikka kuuntelemme musiikkia joka puolelta maailmaa. Tällä on minusta väliä: jos katsoo kaikki kaudet West Wingiä, True Bloodia tai Friendsejä niin kyllä se jotenkin itseen vaikuttaa.
Pääsimme kulttuuri-imperialismin vastustamisesta ennen kaikki oli paremmin vaiheeseen. Muistelimme kuinka lapsena katsoimme Olipa kerran elämää, Tohtori Sykeröä ja Barbababoja. Meidän sukupolvemme jälkeen tulivat sitten nämä teinimutanttininjakilpikonnat. Jenni sanoi kyllä katsoneensa He-Mania.
maanantai 5. huhtikuuta 2010
Bussi 67
uneton:
huh
eufemia:
Mitä?
uneton:
tulin äskön bussissa jossa takana istui sellainen äänekäs teinijoukko
eufemia:
hehee
uneton:
sit yhdellä pysäkillä ne jäi pois
eufemia:
Ja?
uneton:
ja yks kävelee sillee reteesti etuovelle
ja sylkäisee kuljettajan kasvoille
ja menee ulos
eufemia:
Häh?!
uneton:
nii-i
eufemia:
Mks?
uneton:
oli vähän että wtf
eufemia:
Oliks siihen joku syy?
uneton:
en tiedä, ne oli bussissa ennenkö mä tulin
eufemia:
Hämärää.
uneton:
bussikuski lähti liikkeelle ja sit pysähtyi hetkeksi seuraavalle pysäkille
eufemia:
No ei ihme.
uneton:
ne on kait alkanu asentaa kameroita busseihinki
olis syytä
eufemia:
Tod.
uneton:
ja sit sellainen samanlainen pleksi ku ratikoissa
eufemia:
Monissa muissa maissahan jo on.
Toivottavasti tossa bussissa oli videokamera.
uneton:
vähän kyllä epäilen että ei ollu
mutta toivottavasti oli
eufemia:
Hm.
Minkä värinen se kuski oli?
uneton:
musta ihan normaali suomalainen
en nähny tarkasti
eufemia:
ok
uneton:
saattoi olla nainen
tai pitkähiuksinen mies
vähän vanhempi kuitenkin
eufemia:
ok
tauko keskustelussa
uneton:
se teinijoukko oli nuoria mustaihoisia miehiä
eufemia:
Just. Ikävää.
uneton:
joo ikävä juttu todella
liittyikö toi ikävää tohon teinijoukon tummaihoisuuteen?
eufemia:
Joo.
Koska sit se assosioituu siihen tummaihosuuteen eikä teinien huonoon käytökseen.
uneton:
paikallaolleiden henkilöiden mielissä?
eufemia:
Niin.
uneton:
22.21
miten arvelet jos olisin aloittanut kertomuksen
"tulin äskön bussissa jossa takana istui sellainen äänekäs joukko tummaihoisia nuoria miehiä"
olisko muuttanu sun käsitystä asiasta, tai olisitko poiminut tuon saman asian tummaihoisuuteen assosioituvasta huonosta käytöksestä?
eufemia:
No ehkä jos olisit sanonu tummaihosia teinejä eikä nuoria miehiä niin olisin reagoinu melko samaan tapaan.
uneton:
nythän kirjoitin "tulin äskön bussissa jossa takana istui sellainen äänekäs teinijoukko"
enkä "tulin äskön bussissa jossa takana istui sellainen äänekäs porukka"
ja sun viesti "Koska sit se assosioituu siihen tummaihosuuteen eikä teinien huonoon käytökseen." olettaa että huono käytös liittyy teiniyteen
eufemia:
Olisin kyl poiminu, verkossa törmää niin rasittavaan keskusteluun, että mua harmittaa aina kuulla stereotypioita vahvistavia tapauksia.
uneton:
se saattoi muuten olla naispuolinen henkilö joka sylki
eufemia:
Se itse asiassa sopis hyvin kuvaan. Etenki jos se jota se sylki oli kans nainen.
Miehillä se on niin riitaahaastava ele, naisilla sen sijaan jotenki vaan halventava.
uneton:
joo se oli selvästi halventavaksi tarkoitettu
ku vaan sylki ja käveli pois
eufemia:
Just.
Inhottavaa.
Mitä tuumit?
uneton:
että just niin, todellakin inhottavaa
ja että ei tuollaisessa auta muutaku just laittaa kameroita sun muuta
ja että tuo poliittinen näkökulma on kiinnostava
ku se nousee niin isosti omassa mielessä pintaan
eufemia:
Niin, jäin miettimään sitä itekin.
uneton:
hassusti ei voi vaan olla että "onpas inhottavaa"
vaan on että "onpas inhottavaa ja ikävää kun politiikka"
eufemia:
Niin just.
Hyvin tiivistetty. :D
uneton:
:)
tiistai 16. maaliskuuta 2010
Tauko
Työpaikalla kaverit pelaavat välillä WoWia pitääkseen hommista taukoa. Itse puolestani asensin yhteen pieneen läppäriin muutaman musiikkiohjelman ja hankin työpöydälle pienen minikoskettimiston.
Tämän iltapäivän (hieman pitkäksi venähtäneen) tauon lopputulos: 100316.mp3
Tämän iltapäivän (hieman pitkäksi venähtäneen) tauon lopputulos: 100316.mp3
keskiviikko 15. heinäkuuta 2009
sunnuntai 28. kesäkuuta 2009
090622-wii.mp3
Päädyin viimeisenä yönä ennen lomareissuun lähtöä leikkimään Wii:n peliohjaimilla ja Tenori-Onilla [1, 2]
090622-wii.mp3
Taustalla on ajatus että soittimen käyttöliittymä vaikuttaa lopputulokseen, eli siis kitaralla tehdyt biisit ovat erilaisia kuin pianolla.
090622-wii.mp3
Taustalla on ajatus että soittimen käyttöliittymä vaikuttaa lopputulokseen, eli siis kitaralla tehdyt biisit ovat erilaisia kuin pianolla.
keskiviikko 10. kesäkuuta 2009
Ekologinen yhteiskunta
I.
Haluaisin että elämässä pakolliseksi sanottaisiin vain verot, päästökiintiöt ja kuolema.
II.
Mietin ajatusleikkiä jossa veroja ei ole, mutta rahaa tarvitaan poliisille, palokunnille, sairaaloille ja muulle. Verojen sijasta kerätäänkin kolehtia ja jokainen maksaa veroja omantuntonsa mukaan.
III.
Maailma ei muutu pikkuhiljaa ekologisemmaksi. Ei auta vaikka kuinka tiedotettaisiin. Vapaaehtoiset verot eivät riittäisi kattamaan julkisen sektorin budjettia vaikka suomalaiset kuinka tietäisivät valtion ja kuntien budjetin loppusumman.
En tiedä miten vaikeita poliittisia päätöksiä tehdään, mutta jollain tavalla yksilöille pitäisi synnyttää selvä insentiivi ekologisuuteen. Nykyinen tilanne on yhtä absurdi kuin ajatus siitä, että yhteiskunnassa ei olisi pakollisia veroja.
Minusta EU:n arvokkain päätös on ollut päästökaupan aloittaminen vuonna 2005. EU olisi myös oikea taho laajentamaan päästökiintiöitä jollain tavalla yksilötasolle. Täydellisessä maailmassa kaikki olisivat mukana jo päivästä 0, mutta "kun Kiina" tai "kun USA" on huono konservatiivinen argumentti.
Haluaisin että elämässä pakolliseksi sanottaisiin vain verot, päästökiintiöt ja kuolema.
II.
Mietin ajatusleikkiä jossa veroja ei ole, mutta rahaa tarvitaan poliisille, palokunnille, sairaaloille ja muulle. Verojen sijasta kerätäänkin kolehtia ja jokainen maksaa veroja omantuntonsa mukaan.
III.
Maailma ei muutu pikkuhiljaa ekologisemmaksi. Ei auta vaikka kuinka tiedotettaisiin. Vapaaehtoiset verot eivät riittäisi kattamaan julkisen sektorin budjettia vaikka suomalaiset kuinka tietäisivät valtion ja kuntien budjetin loppusumman.
En tiedä miten vaikeita poliittisia päätöksiä tehdään, mutta jollain tavalla yksilöille pitäisi synnyttää selvä insentiivi ekologisuuteen. Nykyinen tilanne on yhtä absurdi kuin ajatus siitä, että yhteiskunnassa ei olisi pakollisia veroja.
Minusta EU:n arvokkain päätös on ollut päästökaupan aloittaminen vuonna 2005. EU olisi myös oikea taho laajentamaan päästökiintiöitä jollain tavalla yksilötasolle. Täydellisessä maailmassa kaikki olisivat mukana jo päivästä 0, mutta "kun Kiina" tai "kun USA" on huono konservatiivinen argumentti.
sunnuntai 10. toukokuuta 2009
Botti
Keskustelin Jabberwackyllä [wikipedia] toteutetun Joanin kanssa [animoitu, tekstipohjainen].
Botti oppii reaktionsa sen kanssa käytyjen keskustelujen perusteella. Jäin ajattelemaan sovellusta jossa bottiohjelma liitettäisiin pikaviestiohjelmaan eli meseen tai kännykkään. Bottiohjelma opettelisi käyttäjän persoonallisen puhetyylin chattilogien perusteella. Jos sitten ei itse jaksaisi keskustella jonkun puheliaan tuttavan kanssa niin voisi antaa bottiohjelman ehdottaa vastaukset tyyliin "Uneton, nythän sä voisit sanoa näin".
Jokainen viesti kuitenkin hyväksyttäisiin erikseen ja niihin voisi tehdä korjauksia. Käsittääkseni teknologia kaikelle tälle olisi olemassa. Olisi jees.
Botti oppii reaktionsa sen kanssa käytyjen keskustelujen perusteella. Jäin ajattelemaan sovellusta jossa bottiohjelma liitettäisiin pikaviestiohjelmaan eli meseen tai kännykkään. Bottiohjelma opettelisi käyttäjän persoonallisen puhetyylin chattilogien perusteella. Jos sitten ei itse jaksaisi keskustella jonkun puheliaan tuttavan kanssa niin voisi antaa bottiohjelman ehdottaa vastaukset tyyliin "Uneton, nythän sä voisit sanoa näin".
Jokainen viesti kuitenkin hyväksyttäisiin erikseen ja niihin voisi tehdä korjauksia. Käsittääkseni teknologia kaikelle tälle olisi olemassa. Olisi jees.
perjantai 26. joulukuuta 2008
Utopia
Öljyn hinnan nousua 2000-luvun alkupuolelta 20$ -> 150$ hintapiikkiin oli viihdyttävää seurata. Maailma todella muuttui. Jenkkien yksityisautoilun kasvu pysähtyi ja yksityisautoilla ajetut moottoritiekilometrit kääntyivät jopa laskuun. Uudessa eetoksessa Prius oli uusi viileä ja SUVien myynti romahti. Eetosta kuvaa vaikkapa SUVien kutsumista leikillisesti katusaastureiksi.
Olen kehitellyt mielessäni utopiaa finanssikriisin jälkeisestä maailmasta jossa raha ei olisikaan enää niin tärkeää. Riittäisi kun perustarpeet saisi tyydytettyä*. Uutta viileää olisivat henkisyys, ajattelu, itse tekeminen, mielen avoimuus, ystävyys..
Ehkä tämä utopia on epärealistinen. Mutta minusta omassa elämässä kannattaa pelata rahan merkitystä alas. Jälkivivutetussa taloudessa [Kedrosky] rahanahneen onnellisuuden odotusarvo jää matalaksi.
* onnellisuustutkimuksen mukaan elintason kasvu nostaa onnellisuutta vain absoluuttisen köyhyyden ja perustarpeet tyydyttävän elintason välillä. Tästä eteenpäin elintason kasvu ei enää vaikuta onnellisuuteen.
Olen kehitellyt mielessäni utopiaa finanssikriisin jälkeisestä maailmasta jossa raha ei olisikaan enää niin tärkeää. Riittäisi kun perustarpeet saisi tyydytettyä*. Uutta viileää olisivat henkisyys, ajattelu, itse tekeminen, mielen avoimuus, ystävyys..
Ehkä tämä utopia on epärealistinen. Mutta minusta omassa elämässä kannattaa pelata rahan merkitystä alas. Jälkivivutetussa taloudessa [Kedrosky] rahanahneen onnellisuuden odotusarvo jää matalaksi.
* onnellisuustutkimuksen mukaan elintason kasvu nostaa onnellisuutta vain absoluuttisen köyhyyden ja perustarpeet tyydyttävän elintason välillä. Tästä eteenpäin elintason kasvu ei enää vaikuta onnellisuuteen.
lauantai 13. joulukuuta 2008
Tulevaisuus
Tulevaisuuden tutkimuksen kurssi oli syksyn viihdyttävin juttu koulussa. Kurssin keskeinen sisältö oli ideologinen:
1. tulevaisuutta ei voi ennustaa, mutta
2. tulevaisuutta kannattaa hahmottaa systemaattisilla menetelmillä, koska
3. systemaattinen analyysi nostaa esille sellaisia tulevaisuuden kuvia joita ei muuten tulisi ajatelleeksi.
Luonnollisesti (joskin leikkimielisesti) olen soveltanut tulevaisuuden tutkimuksen ideologiaa oman tulevaisuuteni hahmottamiseen. Aloitin Hyvä elämä Unettomalle -projektin jonka puitteissa olen keskustellut ystävieni kanssa tulevaisuudesta. Piirsin itselleni keskustelujen pohjalta skeeman [kuva] tulevaisuuden kuvien jäsentämiseen.
Onko tämä kaikki turhaa teoreettista näpertelyä? On ja ei. Skeema on vasta systemaattisen tulevaisuuden arvioinnin esivaihe, eikä projektissani ole vielä varsinaisia tulevaisuuden skenaarioita tai muuta tulevaisuuden arviointia. Kuitenkin jännästi tuntuu että tämän puuhastelun kautta on tullut katsoneeksi itseään ja omaa nykyistä toimintaansa kriittisesti.
Saa nähdä unohtuuko projekti minulta vai jääkö se elämään. Ainakin projektiin jää kuva joulukuusta 2008.
1. tulevaisuutta ei voi ennustaa, mutta
2. tulevaisuutta kannattaa hahmottaa systemaattisilla menetelmillä, koska
3. systemaattinen analyysi nostaa esille sellaisia tulevaisuuden kuvia joita ei muuten tulisi ajatelleeksi.
Luonnollisesti (joskin leikkimielisesti) olen soveltanut tulevaisuuden tutkimuksen ideologiaa oman tulevaisuuteni hahmottamiseen. Aloitin Hyvä elämä Unettomalle -projektin jonka puitteissa olen keskustellut ystävieni kanssa tulevaisuudesta. Piirsin itselleni keskustelujen pohjalta skeeman [kuva] tulevaisuuden kuvien jäsentämiseen.
Onko tämä kaikki turhaa teoreettista näpertelyä? On ja ei. Skeema on vasta systemaattisen tulevaisuuden arvioinnin esivaihe, eikä projektissani ole vielä varsinaisia tulevaisuuden skenaarioita tai muuta tulevaisuuden arviointia. Kuitenkin jännästi tuntuu että tämän puuhastelun kautta on tullut katsoneeksi itseään ja omaa nykyistä toimintaansa kriittisesti.
Saa nähdä unohtuuko projekti minulta vai jääkö se elämään. Ainakin projektiin jää kuva joulukuusta 2008.
tiistai 4. marraskuuta 2008
tilasto
Ruotsalainen proffa esitteli erilaisia globaaleja tilastoja jännällä visualisoinnin työkalulla [TED]. Sedällä oli hyvä meininki. Luentoa katsellessa mietin että omassa koulussani saisi olla enemmän samanlaisia opettajia.
Tosissani innostuin kuitenkin vasta kun huomasin visualisointityökalun olevan kokonaisuudessaan kenen tahansa käytettävissä. [etusivu, esimerkki]
Tosissani innostuin kuitenkin vasta kun huomasin visualisointityökalun olevan kokonaisuudessaan kenen tahansa käytettävissä. [etusivu, esimerkki]
torstai 30. lokakuuta 2008
Rakkaus
Katselin TEDistä Helen Fisherin jutun rakkaudesta [ted.com linkki]. Fisherin kehyksessä rakkaus koostuu 1) seksuaalisuudesta, 2) ihastumisesta ja 3) kiintymyksestä. Fisher sanoo esityksessään:
"These three brain systems, lust, romantic love and the attachment aren't always connected to each other. You can feel deep attachment to a long term partner, while you feel intense romantic love for somebody else, while you feel the sex drive unrelated to these other partners. In short we're capable of loving more than one person at a time. – – – I don't think that we're an animal that was build to be happy. We are an animal that was built to reproduce. I think the happiness we find we make."
Nopeasti ajatellen perinteisen monogaamisen parisuhteen malli soveltuu hyvin tapaukseen, jossa mallin kaikki kolme yhdistyvät. Vallitseva käytäntö monogamiasta ja syrjähypyistä huomioi taas hyvin tilanteet, jossa mallin kolme osaa eivät yhdisty. Itse preferoin mallia, jossa asia käsitellään ja sovitaan parisuhteessa eksplisiittisesti.
"These three brain systems, lust, romantic love and the attachment aren't always connected to each other. You can feel deep attachment to a long term partner, while you feel intense romantic love for somebody else, while you feel the sex drive unrelated to these other partners. In short we're capable of loving more than one person at a time. – – – I don't think that we're an animal that was build to be happy. We are an animal that was built to reproduce. I think the happiness we find we make."
Nopeasti ajatellen perinteisen monogaamisen parisuhteen malli soveltuu hyvin tapaukseen, jossa mallin kaikki kolme yhdistyvät. Vallitseva käytäntö monogamiasta ja syrjähypyistä huomioi taas hyvin tilanteet, jossa mallin kolme osaa eivät yhdisty. Itse preferoin mallia, jossa asia käsitellään ja sovitaan parisuhteessa eksplisiittisesti.
keskiviikko 3. syyskuuta 2008
Arki
Iranin matkan jälkeen minun on ollut hankala palata arkeen. Erillaista tärkeää tekemistä on odottamassa pitkä lista. Voisi stressata. Olen kuitenkin käyttänyt pääosan ajastani netin päämäärättömään surffailuun.
Hannu kirjoitti jo jotain matkasta blogissaan [linkki]. Odotan innolla Hannun lupaamaa laajempaa kuvareportaasia!
Rap(tms)-artisti P. Diddy lentokentällä [youtube] huvitti tällaista keskiluokkaista länkkäriä.
Hannu kirjoitti jo jotain matkasta blogissaan [linkki]. Odotan innolla Hannun lupaamaa laajempaa kuvareportaasia!
Rap(tms)-artisti P. Diddy lentokentällä [youtube] huvitti tällaista keskiluokkaista länkkäriä.
maanantai 14. heinäkuuta 2008
lauantai 7. kesäkuuta 2008
Yksi kylmä sota
Internet tiesi tänään kertoa, että maailman pelastaminen maksaa $45 biljoonaa (10^12) [yahoon uutinen].
Luku on ensimmäinen aiheesta uutisoitu luku, jonka olen nähnyt. Hintalapun oikeellisuudesta ei ehkä ole täyttä varmuutta. Luvulla on kuitenkin hauska leikkiä. Toisaalla laskettiin kylmän sodan (1948-1991) maksaneen USA:lle $17.7 biljoonaa [laskelma ja näppärä inflaatiolaskin]. Neuvostoliiton kulut voitaneen approksimoida USAn kuluja vastaaviksi ilman, että tämän laskelman tarkkuus laskee.
Kylmä sota maksoi edellisellä arviolla n. $35 biljoonaa. Kokoluokka on sama kuin ilmaston muutoksen torjumisen $45 biljoonaa.
Luku on ensimmäinen aiheesta uutisoitu luku, jonka olen nähnyt. Hintalapun oikeellisuudesta ei ehkä ole täyttä varmuutta. Luvulla on kuitenkin hauska leikkiä. Toisaalla laskettiin kylmän sodan (1948-1991) maksaneen USA:lle $17.7 biljoonaa [laskelma ja näppärä inflaatiolaskin]. Neuvostoliiton kulut voitaneen approksimoida USAn kuluja vastaaviksi ilman, että tämän laskelman tarkkuus laskee.
Kylmä sota maksoi edellisellä arviolla n. $35 biljoonaa. Kokoluokka on sama kuin ilmaston muutoksen torjumisen $45 biljoonaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
