Televisiosarja

Minulla on yksinkertainen teoria fiktion kuluttamisen motivaatiosta. Kun henkilö katsoo kokonaisia televisiosarjoja tai lukee kirjasarjoja, on henkilöllä siihen syy. Ehkä henkilö haluaa tulla joksikin, tai ehkä fiktio on terapiaa. Viihde ei koskaan ole vain viihdettä.

Fiktiivinen televisiosarja on minusta yksi nerokkaimpia populaarikulttuurin formaatteja. Sarjalla on aina jotkut teemat, joku toistuva dynamiikka. Jos telkkarisarja saa katsojan katsomaan sarjan jaksoja toinen toisensa jälkeen, tai jopa kaikki jaksot, on sarjan teemassa jotain sellaista, joka katsojaa puhuttelee.

Se, mistä sarjoista pitää, kertoo minusta ihmisestä tosi paljon.

Minulle televisiosarjan vaikuttavin kokemus syntyy silloin, kun katsojalle tutuksi käynyt maailma rikotaan tai laajennetaan yllättävään teemaan. Kun minut on houkuteltu johonkin maailmaan syvälle, ja sitten taidokas käsikirjoittaja onnistuu ravistelemaan maailmaa niin, etten vieraannu maailmasta, tuntuu siltä, että näkee jonkun uuden puolen.

Kokemus on yksilön. Tämän blogipostauksen kutsui minusta The Newsroom, joka selvästi minuun nyt tippuu.

Koulu

Kirjauduin tänään Sibelius-Akatemian kurssijärjestelmään, ensimmäisen kerran 10 vuoden jälkeen. 

Myöhemmin yöllä katsoin tv-sarjaa pimeässä huoneessa tietokoneen näytöltä kuulokkeet korvillani ja muistin, että tein juuri näin myös asuessani Sibiksen asuntolassa Etelä-Haagassa silloin joskus vuosia, vuosia sitten.

Minusta on viehättävää huomata kuinka omat meiningit muuttuvat, säilyvät, palaavat takaisin ja vanhan tulkitsee uudelleen.

Syötteenlukija

From your 273 subscriptions, over the last 30 days you read 15,086 items, clicked 183 items, starred 0 items, and emailed 0 items. Since March 29, 2010 you have read a total of 300,000+ items.

Syötteenlukija (kiitos sanasta Kaskaste!) on ollut vuosia perustyökalu informaatioviihteen prosessissani. Luen Google Readerini tyhjäksi parin päivän välein. Olen jakanut syötteet muutamaan osaan kategoriaan ("internets", "suomalaiset" ym), ja tapani on lukea aina kategorian sisältävät syötteet putkeen. Ilman kategorioita sisältö vaihtelisi häiritsevän paljon ja lukukokemus olisi poukkoileva.

Syötteenlukijalla organisoitu viihtymisprosessi on kulutettavan sisällön epäsuora ohjailtavuus. Olen poistanut kaikki syötteet joita "haluasin" lukea, mutta joita ei jostain syystä ole tullut luettua. Prosessiin tulee aina silloin tällöin uusia syötteitä ja välillä niitä etsin jos haluan informaatioviihteeseeni jotain uutta.

Eilen laitoin syyskuulle kalenterimerkinnän "suunnittele matka Kiinaan". Tämä sen jälkeen kun olin nähnyt syötelukijassani BKT-kuvan. Tänään syötelukijani kommentoi tuoretta viraali-ilmiötä otsikolla We Will Find You. Yhdistyvätköhän nämä ilmiöt ja surffaankohan ennen pitkää kiinalaisten tavisten perhe-albumeita?

Sain Kaskasteen tekstistä muutakin kuin tuon hyvän sanan. Minulle blogit eivät ole keskustelun foorumi, vaan argumenttivirtaa josta voi viihtyä tai jota voi hyödyntää. Jos syötteestä joskus sattuisi heräämään joku ajatus tai kehitelmä, en minä anna sitä Internetsille takaisin. Heittelen ja kehittelen mieluummin kavereilleni kasvokkain.

Paitsi tänään hyvät ystävät. Ja tämäkin johtuu vain siitä että vietän rauhallista koti-iltaa yksin eikä kavereitakaan ole online. Kun performoivat jotain mitä lie juhannusta.

Esitystalouden häpeämättömyys

Ketosen ja Myllyrinteen Huippumyyjässä Vesa käyttäytyy muutaman sekunnin paniikin jälkeen täysin häpeämättömästi. Tämä toistuu myös Vesan kännykkäpuheluissa ja yritysvalmennuksessa.

Häpeämättömyys on positio ryhmädynamiikassa joka vaihtaa huippumyyjässä hahmojen statusilmaisun asemat. Jäykkää ylästatusta pitänyt pomottaja ottaa lopussa täysin alastatuksen.

Olen tehnyt viime aikoina töitä ihmisten kanssa jotka pärjäävät erinomaisesti esitystaloudessa. Tietty häpeämättömyys tuntuu liittyvän heidän statusilmaisuunsa. Kyse ei ole mistään eettisesti ongelmalliselta, manipulatiivisesta vallankäytöstä vaan nimenomaan statusilmaisusta ja ryhmädynamiikasta. Häpeämättömyys on osa heidän hyviä esiintymistaitojaan.

Symboli

1. Vihreiden Jukka Relander Ylen vaalikoneessa

"Kyky operoida symboleilla ja ajatella abstarktitsi vaalii paitsi laadukasta yhtistä aikaa lasten ja vamhempien kesken, myös, myös kannustusta, Sitä tetaan vastaan°"

2. Kommentti Yhdysvaltojen "Operaatio Aamunkoiton Odysseia" nimestä

Symppaan molempia vaikka nämä minua huvittavatkin.

Tarkoitus

uneton:

mä oon tajunnu mikä mun elämän tarkoitus on nyt

suzi9mm:

aha?

uneton:

että en oo lähipiirilleni (ihan) mulkku vaan ihminen

lämmin

ja sit ehkä vähä jotain duunijuttuja viihteeksi

suzi9mm:

no koetko sä tosta nyt löytämisen riemua? koska tollanenhan sä oot. eikse oo tylsää ku tajuu ettei tajunnukaa mitää uutta niinku

uneton:

:D

suzi9mm:

elämän tarkoitus kuulostaa niinhienolta

uneton:

lol no kyl tossa on mulle ihan jotain löytämistä

suzi9mm:

et jos sen tajuis ni kelaa et sit syttys lamppus päässä

uneton:

sen tajuaminen että tää riittää

suzi9mm:

okei

uneton:

elämän tarkoitus kuulostaa jotenkin hienolta mutta mä tarkoitan sitä aika sellaisessa arkisessa mielessä

suzi9mm:

nii ok

Istanbul

Keskustelimme eilen baarissa populaarikulttuurista Jennin ja Kübran kanssa. Kübra tunsi suomalaisen metalliskenen paremmin kuin minä.

Huomasin että puhumme vain amerikkalaisista (ja vähän brittiläisistä) televisiosarjoista, vaikka kuuntelemme musiikkia joka puolelta maailmaa. Tällä on minusta väliä: jos katsoo kaikki kaudet West Wingiä, True Bloodia tai Friendsejä niin kyllä se jotenkin itseen vaikuttaa.

Pääsimme kulttuuri-imperialismin vastustamisesta ennen kaikki oli paremmin vaiheeseen. Muistelimme kuinka lapsena katsoimme Olipa kerran elämää, Tohtori Sykeröä ja Barbababoja. Meidän sukupolvemme jälkeen tulivat sitten nämä teinimutanttininjakilpikonnat. Jenni sanoi kyllä katsoneensa He-Mania.