Hankala tiede

Richard Lynn ja Tatu Vanhanen julkaisivat tutkimuksen "IQ and Global Inequality" vuonna 2006. Tutkimuksessa esitettiin uusi mittari "Quality of Human Conditions" (QHC) joka koostuu BKTstä (ppp), lukutaidosta, koulutuksesta, odotetusta eliniästä ja demokratisaatiosta. [wikipedia]

Tutkimuksen varsinainen tulos oli että maan keskimääräinen älykkyysosamäärä korreloi hyvin QHC indeksin kanssa (0.80).

Metodologian ja esimerkiksi älykkyysosamäärän mittaamisen mielekkyyden voi kyseenalaistaa. Mutta tuskin mittausvirhe on selittävä tekijä edelliselle korrelaatiolle [Soininvaara]. Hankala mutta tieteen mittareilla perusteltu tulos synnyttää kiinnostavaa keskustelua tiedeyhteisössä [JP Roos].

Omaa maailmankuvaa vastaan olevaa tietoa on hankala arvioida rationaalisella prosessilla. Tiede on kivaa niin kauan kun tulokset ovat linjassa henkilökohtaisen ideologian kanssa.

Pareto

Kauppakorkeakoulu on opettanut minulle Pareton periaatteen [wikipedia]: 80% tuloksesta syntyy 20% työllä. [aiempi postaus "Flow" tilasta]

Periaate soveltuu monenlaisiin tilanteisiin. Edellytyksenä on että pystyy poistamaan turhan hukkatyön ja keskittymään vain itse asiaan.

Oma lähtökohtani on yrittää tehdä elämässä asiat helposti. Tämä tarkoittaa Paretosta turhan säätämisen minimoimista ja tyytymistä pienellä työllä syntyvään lopputulokseen. Valitsen siis mieluummin 5 kappaletta 80% lopputuloksia kuin yhden 100% lopputuloksen.

Tyypillisesti 80% lopputulos on hyvinkin riittävä (kauppiksessa 80/100 on arvosanana "erinomainen"). Aina on mahdollisuus paneutua haluamaansa asiaan syvemmin, tehdä joku juttu 100% panoksella. Tärkeää on että nämä asiat saa valita vapaasti.