eka

Ei nukuta. Jotenkin täytyy viettää aikaa..

Olin katsomassa City of Breachia vanhojen ystävien kanssa Kalliossa. Iha jees meininki.

Pois lähdettäessä kaverit puhuivat että musatyylin edustajat Yhdysvalloissa ovat lähes poikkeuksetta krisuja, suomeksi siis kristittyjä. Ollaan joskus aikaisemminkin mietitty miksiköhän näin. Keksin mielestäni hyvän ja loogisen selityksen: koska sanoista ei juurikaan saa selvää, on juttu helppoa ja mahdollista myydä sekä uskiksille gospelina ja taviksille asennemusana.

Kaupallisesti aivan loistava läppä. Angstisia teinejä kristityistä kodeista varmasti riittää. Bändin on helpompi päästä alkuun kun on ostovoimaista seurakuntayleisöä, ja vakaumuksellinen musiikki on vanhempien näkökulmasta turvallinen tapa antaa lapsen kapinoida. Sitten kun hommassa ollaan päästy alkuun, voi bändiä alkaa myydä kelle vaan.

Sisällöllisestikin hyvä juttu. Osa kuulee musiikissa hengellisen puolen ja osa ei. Win-win.