Huolettomuus

Helsingin konetta odotellessa vanhempi seurueeseeni kuulunut yrittäjä kysyi minulta:

"Onkos sinun huolesi nyt tässä yrityksessä X vai yrityksessä Y?"

Vastasin hänelle että eihän tässä ole huolet missään, kesä edessä ja hyvät fiilikset.

"Sitten et kyllä tiedä paskaakaan yrittämisestä." oli kaverin kommentti takaisin.

Jäin miettimään että näinkö asia on. Että olen kuitenkin itseni työllistänyt yrittäjänä vuodesta 1999, ja näiden vuosien aikana on nähty sekä aika hurja buumi että sitten teknokuplan romahdus.

Perinteisen pienyrittäjän agendalla näyttäisi olevan töiden jatkuvuuden pakonomainen varmistelu, ja ehkä juuri sitä kautta jatkuva huoli tulevasta. Itse ajattelen että kyllä projektit saavatkin tulla ja mennä. Neuvotteleminenkin on paljon hauskempaa kun ei ole mitään pakkoa saada sopimusta, vaan neuvottelu on enemmän prosessi jossa katsotaan kohtaavatko intressit vai ei.

(Välikommentti: Tiedän että business-filosofiani on kapitalistisesta tuoton maksimoinnin näkökulmasta aivan liian leppoinen.)

Yrittäjänä on "helppo" maksimoida turvallisuutta mutta huolettomuuden maksimointi onkin paljon kiinnostavampi kysymys. Varman päälle pelaava, turvallisuushakuinen yrittäjyys on tavallaan huolettomuuden vastakohta keskittyessään kaikkiin mahdollisiin tulevaisuuden huoliin. Ehkäpä huolettomuus on luonteeltaan enemmän mindset kuin yrittäjän tietoinen, strateginen valinta.

Oli miten oli, naurahdin kaverille takaisin sen enempää hänen arviotaan kommentoimatta.

EDIT: Olen lähtökohtaisesti helpommassa tilanteessa kuin monet perinteiset yrittäjät. En koskaan ole tarvinnut kummempaa pääomaa juttuihini, koska ne ovat olleet luonteeltaan asiantuntijapalveluita. Onhan se aika eri asia jos on joutunut panttaamaan perheen talon ja pyytänyt sukulaiset lainojen takaajiksi.

Historiaprojekti

Aloitin historiaprojektini huomattuani etten ymmärtänyt omaa henkilöhistoriaani kovinkaan hyvin. Mennyt näyttäytyi yksittäisinä, sattumanvaraisina muistikuvina eikä kokonaisuutta pystynyt hahmottamaan.

Projektini on simppeli. Kerään oikeastaan mitä vaan historiaani liittyvää ja sitten tämän datan pohjalta pyrin hahmottamaan toisaalta mennyttä ajankuvaa ja toisaalta oman elämäni aikajanaa. Keskeistä dataa on keskustelunauhoitukset, valokuvat, videopätkät, tekstit (esim. kirjeenvaihto), musiikki, elokuvat, tallennetut verkkosivut yms.

Yksi alkuperäisistä innoittajistani on ollut Erkki Kureniemen taltiointiprojekti vaikka motivaatioini on aivan erilainen. Jossain vaiheessa tutustuin Microsoftin MyLifeBits projektiin joka tuntui olevan myös aika samaa asiaa. [Kureniemen projekti], [MyLifeBits]

Historiaprojektin aikajanasta hahmottuu muuta selkeä makrotason kaari. Jälkeenpäin nämä kaaret näyttävät itsestään selviltä mutta ilman aikajanan rakentamista en olisi koskaan tullut niitä huomanneeksi.

(Omalla tavallaan tämä blogikin on osa historiaprojektiani. Että terveisiä vaan itselleni vuoteen 2010 kun joskus tätäkin tekstiä analysoin.)

Helvettiä kuumempi

tuli takaisin :).

[Helvettiä kuumempi - toinen tuotantokausi]

Onnellisuus

Vaikka elämäni on hyvin mallillaan, moni asia selvempää, samat kysymykset toistuvat: Mitä on näkyvän takana, mikä ihmisiä ajaa. Kuka minun pitäisi olla / kuka minä haluaisin olla. Mikä tekee onnelliseksi, minut ja muut?

En minä oikeasti kysele. Paitsi ehkä tuota viimeistä välillä, siihenhän oli laitettu kysymysmerkkikin. Voisiko siihen soveltaa portfolioteoriaa? Hajautuksella pyrittäisiin optimoimaan kumulatiivista onnellisuusvirran riskikorjattua odotusarvoa. Portfoliossa hajautettaisiin sitten vaikkapa ystävyyssuhteita.

Minun(kin) uusi lempparibändi on Risto [myspace sivut]. Tuntuu kaikki levyn Aurinko Aurinko Plaa Plaa biisit ovat helvetin hyviä. Pitkästä aikaa levy josta en aluksi ollut kovin innostunut mutta sitten muutaman biisin kuuntelun jälkeen kolahti.

Eeva vastasi nauhalla joihinkin kysymyksiin joita aiemmin esitin. Että onnellisuus löytyisi rakkauden kautta, kaikkien rakastamisesta. Ja että saavutukset, oma kehittyminen ja saatu ihailu ovat kaikki onnellisuuden kannalta turhaa.

Historia

Löysin Googlelta kiinnostavan palvelun. Jos on loggautuneena googlelle (esim. siis gmailiin) surffatessa niin heidän systeeminsä tallettaa kaikki haut. Kun ottaa heidän historiapalvelunsa käyttöön ja laittaa toolbarin, tallettuu koko surffailun historia heille.

Tästähän nyt kaikki valveutuneet digikansalaiset vetävät herneen nenään kun tälla tapaa henkilökohtaista tietoa kerätään. Itse olen taas ihan fiiliksissä kun kerrankin joku tällaista tietoa keräävä taho päästää minut tutkimaan omaa dataani.

Omista googlehausta piirtyvä kuva yllättää tarkkuudellaan. Laitoin myös kaiken surffailun historian tallettavat systeemit päälle. Saa nähdä mitä vuoden kuluttua ajattelen kun surffailun logitietojani käyn läpi!

Hakuni näyttivät jakautuvan melko tasaisesti vuorokauden eri tunneille. Kello 5 aamulla hakuja oli tullut melkein 2 kertaa enemmän kuin klo 10 illalla!


















[google history]

Nousin ylös kun en saanut unta. Tämän ei tietenkään olisi pitänyt yllättää minua Elimäellä vietetyn viikonlopun jälkeen; se on paikka jossa kellolla ei ole merkitystä, kuin ehkä hieman kiinnostavana kuriositeettina. Taisin mennä siellä nukkumaan ehkä 7 aikoihin aamulla ja heräillä joskus klo 16.

Minulla on siis jetlag matkasta Elimäeltä Helsinkiin.

Nukkuminen tai nukahtaminen eivät ole minulle mitenkään hankalia asioita. Ongelma on tämä vuorokausirytmi; 24h jakso yölle ja päivälle on minulle liian lyhyt.

Experts also know that when subjects are allowed to choose when to go to sleep and wake without knowledge of what time it is, they prefer to go to sleep several hours later than they do under normal, entrained conditions. In doing so, they remain awake, exposed to light, throughout much of the time in the circadian cycle when light causes phase delay shifts. -- -- -- In addition, they remain asleep several hours beyond when they would wake up under normal entrained conditions, shielding themselves from light exposure during the time when light causes phase advance shifts. Thus, in free-running studies, allowing subjects to self-select their own light-dark exposure leads to cumulative phase delay shifts each day, and an observed free-running period that is consequently longer. [joku satunnainen lähde]

Unettomuus antaa muuten erinomaisen mahdollisuuden surffailla päämäärättömästi nettiä. Ja yllättys yllätys, sieltähän löytyi oikein diagnoosi tälle asialle. Kyseessähän on mikäpäs muukaan kuin circadian arrhythmia [wikipediasta]. Pitääpäs kaivaa melatoniinit esille. Jos vaikka näkisi hyviä painajaisia!

Projekti

Teen koulussa yhtä projektia varsin viihdyttävässä ryhmässä. Meitä on ryhmässä 3 toisilleen vierasta henkilöä. Jotenkin vaan työn tekeminen ei millään onnistu emmekä tapaamisissa pysy ollenkaan asiassa. Olettaen että joku tapaaminen nyt saataisiin sovitusti pidettäisiin koska lähes aina tapaamiset perutaan noin 30 minuuttia ennen palaverin sovittua ajankohtaa kun nyt ei millään pääse tulemaan.

Jännä juttu on että mua ei tää näennäinen päämäärättömyys yhtään häiritse. Oikeastaan pidän sitä kovasti, ja omalta osaltani keskityn lähinnä nauttimaan tästä haahuilevasta, varsinaista aihetta välttelevästä projektista. Tapaamisissa en vahingossakaan yritä itse pysyä asiassa.

Päämäärättömyys on kuitenkin vain näennäistä koska kun välttelemme menestyksekkäästi projektin tekemistä, tulemme puhuneeksi oikeasti tärkeitä asioita. Rakennamme luottamusta vaikkapa. Ja kiroilemme koulua ja projektin naurettavuutta. Ja kerromme hyviä juttuja siitä kuinka jonkun ryhmän esittäjä pyörtyi kesken esityksen mutta yritti jatkaa puhumista vielä lattialtakin.

Itse työ tehdään kotona noin 10 minuutissa ennen sovittua tapaamista. Tai metrossa matkalla kouluun. Tai säädetään muiden tärkeämpien juttujen lomassa.

Joku merkitys on sillä että nää kaksi muuta ovat oikeasti aika neroja omilla tavoillaan. Toinen on opiskelee ilman kummempia ponnisteluita kuutta kieltä ja toinen tuottaa jäsenneltyä, erinomaista tekstiä aiheesta kuin aiheesta suurin piirtein sitä mukaa kuin ehtii kirjoittamaan.

Ja kun on varannut aikaa tapaamiselle joka sitten perutaan, onkin yhtäkkiä tapaamisen verran aikaa tuhlattavana. Sopii minulle.