Haluan että kaupan kassalla minulta kysytään "Neutraloidaanko?".
Jokaisella tuotteella olisi sekä hinta että vapaaehtoinen ekologinen neutralointimaksu. Kassakone näyttäisi tuotekorista sekä neutraloidun että neutraloimattoman hinnan. Kuluttaja saisi sitten itse päättää kumman loppusumman maksaa.
Neutralointimaksu toimisi myyjän kirjanpidossa kuin arvonlisävero. Vaikka rahat tulisivat kassaan, ei niitä merkittäisi liikevaihtoon ja kertyneet maksut tilitettäisiin neutraloinnista vastaavalle taholle kerran kuussa.
Oletuksena tuotteella olisi laskennallinen ja ehkä hieman pessimistinen neutralointimaksu. Tuottava yritys voisi kuitenkin halutessaan osoittaa tuotantoprosessinsa ekologisen tehokkuuden ja saada laskettua oman tuotteensa neutralointimaksua. Tuotantoketjussa neutralointimaksu toimisi ALVin tapaan siten että tuottaja saisi vähentää tuotteensa neutralointimaksusta raakamateriaaleista maksamansa neutraloinnit.
lauantai 15. syyskuuta 2007
lauantai 8. syyskuuta 2007
CO2
Lehti kertoi että yksityishenkilötkin voivat osallistua päästökauppaan. Ostetut päästöoikeudet voi mitätöidä ja näin saada vähentää Euroopan hiilidioksidipäästöjä. Brittiläinen Pure myykin kuluttajille neutralointia hintaan 10€ per tonni.
Jostain luin että lentämisen hiilidioksidipäästöt olisivat 20kg / 100km / matkustaja. Jos nyt olen viime kuukausina lentänyt noin 15000km, on hiilidioksidipäästöjä syntynyt 3 tonnia jolloin voisin ostaa omatuntoni puhtaaksi 30 eurolla.
Luonnonsuojeluliiton ja Maan ystävien mielestä ympäristöystävällisyyttä ei saisi noin vain ostaa. Paras olisi jättää lentomatkat väliin ja laskea muutenkin elintasoa.
Tässä kohtaa minä jäin miettimään että miksi näin. Kun päästökaupalla on toimivat markkinat, ekologiaa voi todellakin ostaa. Markkinat vähentävät päästöjä sieltä mistä se on halvinta.
Tietysti ymmärrän ettei CO2 ole ainoa lentämisen paha. Pitää tutkia muitakin vaikutuksia, tuotteistaa ja markkinoida kuluttajille helppoa ja eksaktia tapaa neutraloida omaa ekologista jalanjälkeä. Mutta vaatimus elintason laskusta on ideologiaa, maailmankuvaa jossa vaatimuksen esittäjä voi pitää itseään moraalisesti ylivertaisena. Realistinen, tässä ajassa oleva maan ystävyys on kuitenkin ihan muualla.
Jostain luin että lentämisen hiilidioksidipäästöt olisivat 20kg / 100km / matkustaja. Jos nyt olen viime kuukausina lentänyt noin 15000km, on hiilidioksidipäästöjä syntynyt 3 tonnia jolloin voisin ostaa omatuntoni puhtaaksi 30 eurolla.
Luonnonsuojeluliiton ja Maan ystävien mielestä ympäristöystävällisyyttä ei saisi noin vain ostaa. Paras olisi jättää lentomatkat väliin ja laskea muutenkin elintasoa.
Tässä kohtaa minä jäin miettimään että miksi näin. Kun päästökaupalla on toimivat markkinat, ekologiaa voi todellakin ostaa. Markkinat vähentävät päästöjä sieltä mistä se on halvinta.
Tietysti ymmärrän ettei CO2 ole ainoa lentämisen paha. Pitää tutkia muitakin vaikutuksia, tuotteistaa ja markkinoida kuluttajille helppoa ja eksaktia tapaa neutraloida omaa ekologista jalanjälkeä. Mutta vaatimus elintason laskusta on ideologiaa, maailmankuvaa jossa vaatimuksen esittäjä voi pitää itseään moraalisesti ylivertaisena. Realistinen, tässä ajassa oleva maan ystävyys on kuitenkin ihan muualla.
lauantai 21. heinäkuuta 2007
Neuvostoliitto
Lueskelin lauantai-aamun ratoksi kiinnostavan artikkelin Neuvostoliiton hajoamisesta. Suosittelen lämpimästi.
The Soviet Collapse: Grain and Oil
Spoilerit ajan hengen mukaisesti: Neuvostoliitto kuolee sivulla 7.
[via blog.pmarca.com]
The Soviet Collapse: Grain and Oil
Spoilerit ajan hengen mukaisesti: Neuvostoliitto kuolee sivulla 7.
[via blog.pmarca.com]
perjantai 6. heinäkuuta 2007
Ystävyys
Monogaaminen parisuhde näyttää olevan edelleen vallitseva tapa organisoida aikuisiän sosiaalinen elämä. Ihan hyvä näin. Ydinperhe on ainakin lapsiystävällinen ja sosiaalisesti hyväksytty standardi. Ja jos yhden ihmisen kanssa henkiset ja fyysiset tarpeet menevät yhteen pitkällä aikavälillä niin mikäs siinä on parisuhdetta rakentaa.
Välttämättä ydinperhe ei kuitenkaan ole paras tapa organisoida elämää. Voi olla aika pirun hankala saada kahden ihmisen fyysiset ja henkiset preferenssit kohtaamaan yhdessä suhteessa. Itselleni tuntuu luontevalta malli jossa minulla on muutama läheinen ihminen, jotka kaikki ovat minulle hyvin tärkeitä mutta joiden kanssa teen aika erilaisia asioita. Vähän kuin aiemmin maalailemassani onnellisuusportfoliossa. [linkki]
Olen tässä pohdiskellut että pitäisikö kielessä olla jonkinlainen tapa kuvata tällaista tiukasti rajattua, hyvin läheisten ystävien verkkoa. Käsite olisi siis jonkinlainen henkinen ruokakunta. Käsitettä olisi kuitenkin hankala käyttää, koska jos A:n verkkoon kuuluisi B ja C, B:n verkko olisi todennäköisesti jotain muuta kuin A ja C. Muutenkin ystävyyssuhteiden institutionalisoiminen kuulostaa huonolta idealta. Ei ystäviä olla siksi että niin ollaan sovittu vaan jos siltä sattuu nyt tuntumaan.
Ystävävyys Urban Dictionarystä [linkki]:
Friendships are not monogamous by necessity. Two people in a friendship don't need to exclude other people from their relationship. A friendship can best be thought of as two people side by side looking forward toward a common goal. It's an odd form of love in which people develop a relationship without relationship as a goal. Scientific achievements have come out of tight-knit friendships (Watson and Crick), as have works of literary genius (J.R.R. Tolkien and C.S. Lewis), as well as victories in wars (due to the tight camaraderie and mutual trust of soldiers).
Välttämättä ydinperhe ei kuitenkaan ole paras tapa organisoida elämää. Voi olla aika pirun hankala saada kahden ihmisen fyysiset ja henkiset preferenssit kohtaamaan yhdessä suhteessa. Itselleni tuntuu luontevalta malli jossa minulla on muutama läheinen ihminen, jotka kaikki ovat minulle hyvin tärkeitä mutta joiden kanssa teen aika erilaisia asioita. Vähän kuin aiemmin maalailemassani onnellisuusportfoliossa. [linkki]
Olen tässä pohdiskellut että pitäisikö kielessä olla jonkinlainen tapa kuvata tällaista tiukasti rajattua, hyvin läheisten ystävien verkkoa. Käsite olisi siis jonkinlainen henkinen ruokakunta. Käsitettä olisi kuitenkin hankala käyttää, koska jos A:n verkkoon kuuluisi B ja C, B:n verkko olisi todennäköisesti jotain muuta kuin A ja C. Muutenkin ystävyyssuhteiden institutionalisoiminen kuulostaa huonolta idealta. Ei ystäviä olla siksi että niin ollaan sovittu vaan jos siltä sattuu nyt tuntumaan.
Ystävävyys Urban Dictionarystä [linkki]:
Friendships are not monogamous by necessity. Two people in a friendship don't need to exclude other people from their relationship. A friendship can best be thought of as two people side by side looking forward toward a common goal. It's an odd form of love in which people develop a relationship without relationship as a goal. Scientific achievements have come out of tight-knit friendships (Watson and Crick), as have works of literary genius (J.R.R. Tolkien and C.S. Lewis), as well as victories in wars (due to the tight camaraderie and mutual trust of soldiers).
maanantai 11. kesäkuuta 2007
Huolettomuus
Helsingin konetta odotellessa vanhempi seurueeseeni kuulunut yrittäjä kysyi minulta:
"Onkos sinun huolesi nyt tässä yrityksessä X vai yrityksessä Y?"
Vastasin hänelle että eihän tässä ole huolet missään, kesä edessä ja hyvät fiilikset.
"Sitten et kyllä tiedä paskaakaan yrittämisestä." oli kaverin kommentti takaisin.
Jäin miettimään että näinkö asia on. Että olen kuitenkin itseni työllistänyt yrittäjänä vuodesta 1999, ja näiden vuosien aikana on nähty sekä aika hurja buumi että sitten teknokuplan romahdus.
Perinteisen pienyrittäjän agendalla näyttäisi olevan töiden jatkuvuuden pakonomainen varmistelu, ja ehkä juuri sitä kautta jatkuva huoli tulevasta. Itse ajattelen että kyllä projektit saavatkin tulla ja mennä. Neuvotteleminenkin on paljon hauskempaa kun ei ole mitään pakkoa saada sopimusta, vaan neuvottelu on enemmän prosessi jossa katsotaan kohtaavatko intressit vai ei.
(Välikommentti: Tiedän että business-filosofiani on kapitalistisesta tuoton maksimoinnin näkökulmasta aivan liian leppoinen.)
Yrittäjänä on "helppo" maksimoida turvallisuutta mutta huolettomuuden maksimointi onkin paljon kiinnostavampi kysymys. Varman päälle pelaava, turvallisuushakuinen yrittäjyys on tavallaan huolettomuuden vastakohta keskittyessään kaikkiin mahdollisiin tulevaisuuden huoliin. Ehkäpä huolettomuus on luonteeltaan enemmän mindset kuin yrittäjän tietoinen, strateginen valinta.
Oli miten oli, naurahdin kaverille takaisin sen enempää hänen arviotaan kommentoimatta.
EDIT: Olen lähtökohtaisesti helpommassa tilanteessa kuin monet perinteiset yrittäjät. En koskaan ole tarvinnut kummempaa pääomaa juttuihini, koska ne ovat olleet luonteeltaan asiantuntijapalveluita. Onhan se aika eri asia jos on joutunut panttaamaan perheen talon ja pyytänyt sukulaiset lainojen takaajiksi.
"Onkos sinun huolesi nyt tässä yrityksessä X vai yrityksessä Y?"
Vastasin hänelle että eihän tässä ole huolet missään, kesä edessä ja hyvät fiilikset.
"Sitten et kyllä tiedä paskaakaan yrittämisestä." oli kaverin kommentti takaisin.
Jäin miettimään että näinkö asia on. Että olen kuitenkin itseni työllistänyt yrittäjänä vuodesta 1999, ja näiden vuosien aikana on nähty sekä aika hurja buumi että sitten teknokuplan romahdus.
Perinteisen pienyrittäjän agendalla näyttäisi olevan töiden jatkuvuuden pakonomainen varmistelu, ja ehkä juuri sitä kautta jatkuva huoli tulevasta. Itse ajattelen että kyllä projektit saavatkin tulla ja mennä. Neuvotteleminenkin on paljon hauskempaa kun ei ole mitään pakkoa saada sopimusta, vaan neuvottelu on enemmän prosessi jossa katsotaan kohtaavatko intressit vai ei.
(Välikommentti: Tiedän että business-filosofiani on kapitalistisesta tuoton maksimoinnin näkökulmasta aivan liian leppoinen.)
Yrittäjänä on "helppo" maksimoida turvallisuutta mutta huolettomuuden maksimointi onkin paljon kiinnostavampi kysymys. Varman päälle pelaava, turvallisuushakuinen yrittäjyys on tavallaan huolettomuuden vastakohta keskittyessään kaikkiin mahdollisiin tulevaisuuden huoliin. Ehkäpä huolettomuus on luonteeltaan enemmän mindset kuin yrittäjän tietoinen, strateginen valinta.
Oli miten oli, naurahdin kaverille takaisin sen enempää hänen arviotaan kommentoimatta.
EDIT: Olen lähtökohtaisesti helpommassa tilanteessa kuin monet perinteiset yrittäjät. En koskaan ole tarvinnut kummempaa pääomaa juttuihini, koska ne ovat olleet luonteeltaan asiantuntijapalveluita. Onhan se aika eri asia jos on joutunut panttaamaan perheen talon ja pyytänyt sukulaiset lainojen takaajiksi.
sunnuntai 3. kesäkuuta 2007
Historiaprojekti
Aloitin historiaprojektini huomattuani etten ymmärtänyt omaa henkilöhistoriaani kovinkaan hyvin. Mennyt näyttäytyi yksittäisinä, sattumanvaraisina muistikuvina eikä kokonaisuutta pystynyt hahmottamaan.
Projektini on simppeli. Kerään oikeastaan mitä vaan historiaani liittyvää ja sitten tämän datan pohjalta pyrin hahmottamaan toisaalta mennyttä ajankuvaa ja toisaalta oman elämäni aikajanaa. Keskeistä dataa on keskustelunauhoitukset, valokuvat, videopätkät, tekstit (esim. kirjeenvaihto), musiikki, elokuvat, tallennetut verkkosivut yms.
Yksi alkuperäisistä innoittajistani on ollut Erkki Kureniemen taltiointiprojekti vaikka motivaatioini on aivan erilainen. Jossain vaiheessa tutustuin Microsoftin MyLifeBits projektiin joka tuntui olevan myös aika samaa asiaa. [Kureniemen projekti], [MyLifeBits]
Historiaprojektin aikajanasta hahmottuu muuta selkeä makrotason kaari. Jälkeenpäin nämä kaaret näyttävät itsestään selviltä mutta ilman aikajanan rakentamista en olisi koskaan tullut niitä huomanneeksi.
(Omalla tavallaan tämä blogikin on osa historiaprojektiani. Että terveisiä vaan itselleni vuoteen 2010 kun joskus tätäkin tekstiä analysoin.)
Projektini on simppeli. Kerään oikeastaan mitä vaan historiaani liittyvää ja sitten tämän datan pohjalta pyrin hahmottamaan toisaalta mennyttä ajankuvaa ja toisaalta oman elämäni aikajanaa. Keskeistä dataa on keskustelunauhoitukset, valokuvat, videopätkät, tekstit (esim. kirjeenvaihto), musiikki, elokuvat, tallennetut verkkosivut yms.
Yksi alkuperäisistä innoittajistani on ollut Erkki Kureniemen taltiointiprojekti vaikka motivaatioini on aivan erilainen. Jossain vaiheessa tutustuin Microsoftin MyLifeBits projektiin joka tuntui olevan myös aika samaa asiaa. [Kureniemen projekti], [MyLifeBits]
Historiaprojektin aikajanasta hahmottuu muuta selkeä makrotason kaari. Jälkeenpäin nämä kaaret näyttävät itsestään selviltä mutta ilman aikajanan rakentamista en olisi koskaan tullut niitä huomanneeksi.
(Omalla tavallaan tämä blogikin on osa historiaprojektiani. Että terveisiä vaan itselleni vuoteen 2010 kun joskus tätäkin tekstiä analysoin.)
lauantai 5. toukokuuta 2007
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
