Nousin ylös kun en saanut unta. Tämän ei tietenkään olisi pitänyt yllättää minua Elimäellä vietetyn viikonlopun jälkeen; se on paikka jossa kellolla ei ole merkitystä, kuin ehkä hieman kiinnostavana kuriositeettina. Taisin mennä siellä nukkumaan ehkä 7 aikoihin aamulla ja heräillä joskus klo 16.

Minulla on siis jetlag matkasta Elimäeltä Helsinkiin.

Nukkuminen tai nukahtaminen eivät ole minulle mitenkään hankalia asioita. Ongelma on tämä vuorokausirytmi; 24h jakso yölle ja päivälle on minulle liian lyhyt.

Experts also know that when subjects are allowed to choose when to go to sleep and wake without knowledge of what time it is, they prefer to go to sleep several hours later than they do under normal, entrained conditions. In doing so, they remain awake, exposed to light, throughout much of the time in the circadian cycle when light causes phase delay shifts. -- -- -- In addition, they remain asleep several hours beyond when they would wake up under normal entrained conditions, shielding themselves from light exposure during the time when light causes phase advance shifts. Thus, in free-running studies, allowing subjects to self-select their own light-dark exposure leads to cumulative phase delay shifts each day, and an observed free-running period that is consequently longer. [joku satunnainen lähde]

Unettomuus antaa muuten erinomaisen mahdollisuuden surffailla päämäärättömästi nettiä. Ja yllättys yllätys, sieltähän löytyi oikein diagnoosi tälle asialle. Kyseessähän on mikäpäs muukaan kuin circadian arrhythmia [wikipediasta]. Pitääpäs kaivaa melatoniinit esille. Jos vaikka näkisi hyviä painajaisia!