Teen koulussa yhtä projektia varsin viihdyttävässä ryhmässä. Meitä on ryhmässä 3 toisilleen vierasta henkilöä. Jotenkin vaan työn tekeminen ei millään onnistu emmekä tapaamisissa pysy ollenkaan asiassa. Olettaen että joku tapaaminen nyt saataisiin sovitusti pidettäisiin koska lähes aina tapaamiset perutaan noin 30 minuuttia ennen palaverin sovittua ajankohtaa kun nyt ei millään pääse tulemaan.
Jännä juttu on että mua ei tää näennäinen päämäärättömyys yhtään häiritse. Oikeastaan pidän sitä kovasti, ja omalta osaltani keskityn lähinnä nauttimaan tästä haahuilevasta, varsinaista aihetta välttelevästä projektista. Tapaamisissa en vahingossakaan yritä itse pysyä asiassa.
Päämäärättömyys on kuitenkin vain näennäistä koska kun välttelemme menestyksekkäästi projektin tekemistä, tulemme puhuneeksi oikeasti tärkeitä asioita. Rakennamme luottamusta vaikkapa. Ja kiroilemme koulua ja projektin naurettavuutta. Ja kerromme hyviä juttuja siitä kuinka jonkun ryhmän esittäjä pyörtyi kesken esityksen mutta yritti jatkaa puhumista vielä lattialtakin.
Itse työ tehdään kotona noin 10 minuutissa ennen sovittua tapaamista. Tai metrossa matkalla kouluun. Tai säädetään muiden tärkeämpien juttujen lomassa.
Joku merkitys on sillä että nää kaksi muuta ovat oikeasti aika neroja omilla tavoillaan. Toinen on opiskelee ilman kummempia ponnisteluita kuutta kieltä ja toinen tuottaa jäsenneltyä, erinomaista tekstiä aiheesta kuin aiheesta suurin piirtein sitä mukaa kuin ehtii kirjoittamaan.
Ja kun on varannut aikaa tapaamiselle joka sitten perutaan, onkin yhtäkkiä tapaamisen verran aikaa tuhlattavana. Sopii minulle.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti