Ystävyys

Monogaaminen parisuhde näyttää olevan edelleen vallitseva tapa organisoida aikuisiän sosiaalinen elämä. Ihan hyvä näin. Ydinperhe on ainakin lapsiystävällinen ja sosiaalisesti hyväksytty standardi. Ja jos yhden ihmisen kanssa henkiset ja fyysiset tarpeet menevät yhteen pitkällä aikavälillä niin mikäs siinä on parisuhdetta rakentaa.

Välttämättä ydinperhe ei kuitenkaan ole paras tapa organisoida elämää. Voi olla aika pirun hankala saada kahden ihmisen fyysiset ja henkiset preferenssit kohtaamaan yhdessä suhteessa. Itselleni tuntuu luontevalta malli jossa minulla on muutama läheinen ihminen, jotka kaikki ovat minulle hyvin tärkeitä mutta joiden kanssa teen aika erilaisia asioita. Vähän kuin aiemmin maalailemassani onnellisuusportfoliossa. [linkki]

Olen tässä pohdiskellut että pitäisikö kielessä olla jonkinlainen tapa kuvata tällaista tiukasti rajattua, hyvin läheisten ystävien verkkoa. Käsite olisi siis jonkinlainen henkinen ruokakunta. Käsitettä olisi kuitenkin hankala käyttää, koska jos A:n verkkoon kuuluisi B ja C, B:n verkko olisi todennäköisesti jotain muuta kuin A ja C. Muutenkin ystävyyssuhteiden institutionalisoiminen kuulostaa huonolta idealta. Ei ystäviä olla siksi että niin ollaan sovittu vaan jos siltä sattuu nyt tuntumaan.

Ystävävyys Urban Dictionarystä [linkki]:

Friendships are not monogamous by necessity. Two people in a friendship don't need to exclude other people from their relationship. A friendship can best be thought of as two people side by side looking forward toward a common goal. It's an odd form of love in which people develop a relationship without relationship as a goal. Scientific achievements have come out of tight-knit friendships (Watson and Crick), as have works of literary genius (J.R.R. Tolkien and C.S. Lewis), as well as victories in wars (due to the tight camaraderie and mutual trust of soldiers).