Mieli on hankala yhteistyökumppani. Päivää paistatellessa on hetken onnellinen mutta kohta pitää tehdä jotain muuta. Mieli vaatii jatkuvasti uutta viihdettä. Samalla mieli on kuitenkin laiska. Jos joskus pitäisi jotain tehdä niin mieltä ei huvita.
Yksi modernin ihmisen ongelma on kuinka pelata mielen hankaluuden kanssa. Johanna [myspace] puhui häpeänpelosta joka iskee esityksen lähestyessä. Silloin ei mieleltä kysytä (mielipidettä?) vaan keskitytään työskentelemään.
Yleisemmin mielen alkukantaiset vastalauseet voi hiljentää jollain omaksutulla säännöstöllä, vaikkapa säädyllisyydellä tai yhteiskunnan säätämillä laeilla.
Itselleni tärkeimmät työkalut ovat deadline ja aiemmin mainittu flow [postaus]. Kyseessä on tavallaan silmänkääntötemppu jolla mieli huijataan innostumaan asiasta jota se muuten välttelisi.
Gradu on erityisen haasteellinen tapaus koska sen tekemiselle ei ole todellista deadlinea. En myöskään ole vielä löytänyt toimivaa flow-prosessia gradun tekoon. Nyt ratkaisunani on gradun työstäminen erilaisissa kulkuneuvoissa tai jotain muuta asiaa odotellessa. Lentokoneessa ei edes netti toimi ja junassakin vain huonosti.
Tietysti voisin suoraviivaisesti laittaa itseni tekemään gradua, mutta se tuntuisi jotenkin tappiolta. Minusta itsensä voittaminen on tässä sitä ettei gradun valmistuttua oikein edes tajua sitä tehneensä.
maanantai 12. marraskuuta 2007
lauantai 27. lokakuuta 2007
Hankala tiede
Richard Lynn ja Tatu Vanhanen julkaisivat tutkimuksen "IQ and Global Inequality" vuonna 2006. Tutkimuksessa esitettiin uusi mittari "Quality of Human Conditions" (QHC) joka koostuu BKTstä (ppp), lukutaidosta, koulutuksesta, odotetusta eliniästä ja demokratisaatiosta. [wikipedia]
Tutkimuksen varsinainen tulos oli että maan keskimääräinen älykkyysosamäärä korreloi hyvin QHC indeksin kanssa (0.80).
Metodologian ja esimerkiksi älykkyysosamäärän mittaamisen mielekkyyden voi kyseenalaistaa. Mutta tuskin mittausvirhe on selittävä tekijä edelliselle korrelaatiolle [Soininvaara]. Hankala mutta tieteen mittareilla perusteltu tulos synnyttää kiinnostavaa keskustelua tiedeyhteisössä [JP Roos].
Omaa maailmankuvaa vastaan olevaa tietoa on hankala arvioida rationaalisella prosessilla. Tiede on kivaa niin kauan kun tulokset ovat linjassa henkilökohtaisen ideologian kanssa.
Tutkimuksen varsinainen tulos oli että maan keskimääräinen älykkyysosamäärä korreloi hyvin QHC indeksin kanssa (0.80).
Metodologian ja esimerkiksi älykkyysosamäärän mittaamisen mielekkyyden voi kyseenalaistaa. Mutta tuskin mittausvirhe on selittävä tekijä edelliselle korrelaatiolle [Soininvaara]. Hankala mutta tieteen mittareilla perusteltu tulos synnyttää kiinnostavaa keskustelua tiedeyhteisössä [JP Roos].
Omaa maailmankuvaa vastaan olevaa tietoa on hankala arvioida rationaalisella prosessilla. Tiede on kivaa niin kauan kun tulokset ovat linjassa henkilökohtaisen ideologian kanssa.
maanantai 15. lokakuuta 2007
Pareto
Kauppakorkeakoulu on opettanut minulle Pareton periaatteen [wikipedia]: 80% tuloksesta syntyy 20% työllä. [aiempi postaus "Flow" tilasta]
Periaate soveltuu monenlaisiin tilanteisiin. Edellytyksenä on että pystyy poistamaan turhan hukkatyön ja keskittymään vain itse asiaan.
Oma lähtökohtani on yrittää tehdä elämässä asiat helposti. Tämä tarkoittaa Paretosta turhan säätämisen minimoimista ja tyytymistä pienellä työllä syntyvään lopputulokseen. Valitsen siis mieluummin 5 kappaletta 80% lopputuloksia kuin yhden 100% lopputuloksen.
Tyypillisesti 80% lopputulos on hyvinkin riittävä (kauppiksessa 80/100 on arvosanana "erinomainen"). Aina on mahdollisuus paneutua haluamaansa asiaan syvemmin, tehdä joku juttu 100% panoksella. Tärkeää on että nämä asiat saa valita vapaasti.
Periaate soveltuu monenlaisiin tilanteisiin. Edellytyksenä on että pystyy poistamaan turhan hukkatyön ja keskittymään vain itse asiaan.
Oma lähtökohtani on yrittää tehdä elämässä asiat helposti. Tämä tarkoittaa Paretosta turhan säätämisen minimoimista ja tyytymistä pienellä työllä syntyvään lopputulokseen. Valitsen siis mieluummin 5 kappaletta 80% lopputuloksia kuin yhden 100% lopputuloksen.
Tyypillisesti 80% lopputulos on hyvinkin riittävä (kauppiksessa 80/100 on arvosanana "erinomainen"). Aina on mahdollisuus paneutua haluamaansa asiaan syvemmin, tehdä joku juttu 100% panoksella. Tärkeää on että nämä asiat saa valita vapaasti.
lauantai 15. syyskuuta 2007
Neutralointimaksu
Haluan että kaupan kassalla minulta kysytään "Neutraloidaanko?".
Jokaisella tuotteella olisi sekä hinta että vapaaehtoinen ekologinen neutralointimaksu. Kassakone näyttäisi tuotekorista sekä neutraloidun että neutraloimattoman hinnan. Kuluttaja saisi sitten itse päättää kumman loppusumman maksaa.
Neutralointimaksu toimisi myyjän kirjanpidossa kuin arvonlisävero. Vaikka rahat tulisivat kassaan, ei niitä merkittäisi liikevaihtoon ja kertyneet maksut tilitettäisiin neutraloinnista vastaavalle taholle kerran kuussa.
Oletuksena tuotteella olisi laskennallinen ja ehkä hieman pessimistinen neutralointimaksu. Tuottava yritys voisi kuitenkin halutessaan osoittaa tuotantoprosessinsa ekologisen tehokkuuden ja saada laskettua oman tuotteensa neutralointimaksua. Tuotantoketjussa neutralointimaksu toimisi ALVin tapaan siten että tuottaja saisi vähentää tuotteensa neutralointimaksusta raakamateriaaleista maksamansa neutraloinnit.
Jokaisella tuotteella olisi sekä hinta että vapaaehtoinen ekologinen neutralointimaksu. Kassakone näyttäisi tuotekorista sekä neutraloidun että neutraloimattoman hinnan. Kuluttaja saisi sitten itse päättää kumman loppusumman maksaa.
Neutralointimaksu toimisi myyjän kirjanpidossa kuin arvonlisävero. Vaikka rahat tulisivat kassaan, ei niitä merkittäisi liikevaihtoon ja kertyneet maksut tilitettäisiin neutraloinnista vastaavalle taholle kerran kuussa.
Oletuksena tuotteella olisi laskennallinen ja ehkä hieman pessimistinen neutralointimaksu. Tuottava yritys voisi kuitenkin halutessaan osoittaa tuotantoprosessinsa ekologisen tehokkuuden ja saada laskettua oman tuotteensa neutralointimaksua. Tuotantoketjussa neutralointimaksu toimisi ALVin tapaan siten että tuottaja saisi vähentää tuotteensa neutralointimaksusta raakamateriaaleista maksamansa neutraloinnit.
lauantai 8. syyskuuta 2007
CO2
Lehti kertoi että yksityishenkilötkin voivat osallistua päästökauppaan. Ostetut päästöoikeudet voi mitätöidä ja näin saada vähentää Euroopan hiilidioksidipäästöjä. Brittiläinen Pure myykin kuluttajille neutralointia hintaan 10€ per tonni.
Jostain luin että lentämisen hiilidioksidipäästöt olisivat 20kg / 100km / matkustaja. Jos nyt olen viime kuukausina lentänyt noin 15000km, on hiilidioksidipäästöjä syntynyt 3 tonnia jolloin voisin ostaa omatuntoni puhtaaksi 30 eurolla.
Luonnonsuojeluliiton ja Maan ystävien mielestä ympäristöystävällisyyttä ei saisi noin vain ostaa. Paras olisi jättää lentomatkat väliin ja laskea muutenkin elintasoa.
Tässä kohtaa minä jäin miettimään että miksi näin. Kun päästökaupalla on toimivat markkinat, ekologiaa voi todellakin ostaa. Markkinat vähentävät päästöjä sieltä mistä se on halvinta.
Tietysti ymmärrän ettei CO2 ole ainoa lentämisen paha. Pitää tutkia muitakin vaikutuksia, tuotteistaa ja markkinoida kuluttajille helppoa ja eksaktia tapaa neutraloida omaa ekologista jalanjälkeä. Mutta vaatimus elintason laskusta on ideologiaa, maailmankuvaa jossa vaatimuksen esittäjä voi pitää itseään moraalisesti ylivertaisena. Realistinen, tässä ajassa oleva maan ystävyys on kuitenkin ihan muualla.
Jostain luin että lentämisen hiilidioksidipäästöt olisivat 20kg / 100km / matkustaja. Jos nyt olen viime kuukausina lentänyt noin 15000km, on hiilidioksidipäästöjä syntynyt 3 tonnia jolloin voisin ostaa omatuntoni puhtaaksi 30 eurolla.
Luonnonsuojeluliiton ja Maan ystävien mielestä ympäristöystävällisyyttä ei saisi noin vain ostaa. Paras olisi jättää lentomatkat väliin ja laskea muutenkin elintasoa.
Tässä kohtaa minä jäin miettimään että miksi näin. Kun päästökaupalla on toimivat markkinat, ekologiaa voi todellakin ostaa. Markkinat vähentävät päästöjä sieltä mistä se on halvinta.
Tietysti ymmärrän ettei CO2 ole ainoa lentämisen paha. Pitää tutkia muitakin vaikutuksia, tuotteistaa ja markkinoida kuluttajille helppoa ja eksaktia tapaa neutraloida omaa ekologista jalanjälkeä. Mutta vaatimus elintason laskusta on ideologiaa, maailmankuvaa jossa vaatimuksen esittäjä voi pitää itseään moraalisesti ylivertaisena. Realistinen, tässä ajassa oleva maan ystävyys on kuitenkin ihan muualla.
lauantai 21. heinäkuuta 2007
Neuvostoliitto
Lueskelin lauantai-aamun ratoksi kiinnostavan artikkelin Neuvostoliiton hajoamisesta. Suosittelen lämpimästi.
The Soviet Collapse: Grain and Oil
Spoilerit ajan hengen mukaisesti: Neuvostoliitto kuolee sivulla 7.
[via blog.pmarca.com]
The Soviet Collapse: Grain and Oil
Spoilerit ajan hengen mukaisesti: Neuvostoliitto kuolee sivulla 7.
[via blog.pmarca.com]
perjantai 6. heinäkuuta 2007
Ystävyys
Monogaaminen parisuhde näyttää olevan edelleen vallitseva tapa organisoida aikuisiän sosiaalinen elämä. Ihan hyvä näin. Ydinperhe on ainakin lapsiystävällinen ja sosiaalisesti hyväksytty standardi. Ja jos yhden ihmisen kanssa henkiset ja fyysiset tarpeet menevät yhteen pitkällä aikavälillä niin mikäs siinä on parisuhdetta rakentaa.
Välttämättä ydinperhe ei kuitenkaan ole paras tapa organisoida elämää. Voi olla aika pirun hankala saada kahden ihmisen fyysiset ja henkiset preferenssit kohtaamaan yhdessä suhteessa. Itselleni tuntuu luontevalta malli jossa minulla on muutama läheinen ihminen, jotka kaikki ovat minulle hyvin tärkeitä mutta joiden kanssa teen aika erilaisia asioita. Vähän kuin aiemmin maalailemassani onnellisuusportfoliossa. [linkki]
Olen tässä pohdiskellut että pitäisikö kielessä olla jonkinlainen tapa kuvata tällaista tiukasti rajattua, hyvin läheisten ystävien verkkoa. Käsite olisi siis jonkinlainen henkinen ruokakunta. Käsitettä olisi kuitenkin hankala käyttää, koska jos A:n verkkoon kuuluisi B ja C, B:n verkko olisi todennäköisesti jotain muuta kuin A ja C. Muutenkin ystävyyssuhteiden institutionalisoiminen kuulostaa huonolta idealta. Ei ystäviä olla siksi että niin ollaan sovittu vaan jos siltä sattuu nyt tuntumaan.
Ystävävyys Urban Dictionarystä [linkki]:
Friendships are not monogamous by necessity. Two people in a friendship don't need to exclude other people from their relationship. A friendship can best be thought of as two people side by side looking forward toward a common goal. It's an odd form of love in which people develop a relationship without relationship as a goal. Scientific achievements have come out of tight-knit friendships (Watson and Crick), as have works of literary genius (J.R.R. Tolkien and C.S. Lewis), as well as victories in wars (due to the tight camaraderie and mutual trust of soldiers).
Välttämättä ydinperhe ei kuitenkaan ole paras tapa organisoida elämää. Voi olla aika pirun hankala saada kahden ihmisen fyysiset ja henkiset preferenssit kohtaamaan yhdessä suhteessa. Itselleni tuntuu luontevalta malli jossa minulla on muutama läheinen ihminen, jotka kaikki ovat minulle hyvin tärkeitä mutta joiden kanssa teen aika erilaisia asioita. Vähän kuin aiemmin maalailemassani onnellisuusportfoliossa. [linkki]
Olen tässä pohdiskellut että pitäisikö kielessä olla jonkinlainen tapa kuvata tällaista tiukasti rajattua, hyvin läheisten ystävien verkkoa. Käsite olisi siis jonkinlainen henkinen ruokakunta. Käsitettä olisi kuitenkin hankala käyttää, koska jos A:n verkkoon kuuluisi B ja C, B:n verkko olisi todennäköisesti jotain muuta kuin A ja C. Muutenkin ystävyyssuhteiden institutionalisoiminen kuulostaa huonolta idealta. Ei ystäviä olla siksi että niin ollaan sovittu vaan jos siltä sattuu nyt tuntumaan.
Ystävävyys Urban Dictionarystä [linkki]:
Friendships are not monogamous by necessity. Two people in a friendship don't need to exclude other people from their relationship. A friendship can best be thought of as two people side by side looking forward toward a common goal. It's an odd form of love in which people develop a relationship without relationship as a goal. Scientific achievements have come out of tight-knit friendships (Watson and Crick), as have works of literary genius (J.R.R. Tolkien and C.S. Lewis), as well as victories in wars (due to the tight camaraderie and mutual trust of soldiers).
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
