Päikkärit

Nukuin aiemmin yöpäikkärit, eli menin nukkumaan klo 22 ja heräsin vähän 01 jälkeen. Mahtava fiilis, kun on ihan virkeä ja saa puuhastella kaikkia tarpeettomia juttujaan koko yön. Päivittää vaikka tätä blogia!

Olen muuttanut tapaani käyttää Google Readeria. Luen readerini tyhjäksi päivittäin (välilyönnillä pääsee näppärästi eteenpäin, myös blogista toiseen).

Laitan silloin tällöin juttuja myös jaetuiksi [shared items -linkki]. Digailen myös lukea muiden jakamia blogeja. Ylipäätään uusien blogien löytäminen (joko Google Readerin suosituksista tai kavereilta tai muuten) on keskeinen osa informaatioviihteen prosessia.

Muutama yö sitten muistin aikaisemmin näkemäni xkcd:n kuvan, jossa oli lainattu Neil Gaimanin Sandmania [kuva]. Haluan laittaa kuvan seinälleni muistutukseksi, koska kuva tiivistää hienosti arjessa unohtuvan tärkeän asian.

Lounaspalaveri

Olin tänään lounaspalaverissa fiksujen ja asiansa osaavien ihmisten kanssa. Mahdollinen yhteistyö on hyvä idea molemmille osapuolille ja kaikki ymmärsivät tämän.

Modernin rituaalin mukaisesti kevyt salaattilounas oli katettu pieneen neukkariin. Syödessä ei tietenkään puhuttu vielä itse asiasta. Kiinnostavan tilanteesta teki se että jostain syystä small talkissa oli pitkiä hiljaisia hetkiä. Hiljaisuus ei kuitenkaan tuntunut haittavan ketään. Jos ei ole mitään järkevää puhuttavaa niin on aika hieno kokemus olla avoimesti hiljaa.

Lounaan jälkeisessä substanssikeskustelussa päästiin aika pitkälle ja palaverin aikana syntyi hyvä käsitys siitä miten yhteistyö käytännössä toimisi. Tulin puheessani käyttäneeksi ilmaisua "ei vältsisti". Ilmaisu oli kontekstissaan minusta varsin viihdyttävä.

Ohje

Törmäsin joku aika sitten 4chanista [UD] lähtöisin olevaan ohjeeseen:

How to not fail at life

Eriksonin viitekehyksellä tulkittuna ohje on kertomus anonyymille [UD] siitä kuinka siirtyä eristäytymisestä läheisyyteen ja lamaannuksesta sosiaaliseen tuottavuuteen.

Viitekehys

Ajattelin lisätä historiaprojektiini uuden alakohdan viitekehyksistä jota olen käyttänyt elämän hahmottamiseen.

Viitekehyksistä olisi hauska keskustella leikkimielisesti muiden analyyttiseen ajatteluun taipuivaisten ystävien kanssa. Akateemiseen tapaan voisi vaikka keskustella siitä kuinka joku kehys on hyvä ja toinen aivan triviaali. Tai jos joku kysyy "mitä kuuluu?" niin ensin kannattaisi yksilöidä viitekehys ja vasta sitten vastata.

Tässä blogissa viitatut kehykset
- Eriksonin psykososiaalinen kehitys [wikipedia] [postaus]
- Csikszentmihalyi:n Flow [wikipedia] [postaus]
- Pareton periaate [wikipedia] [postaus]
- Intuitiivinen päätöksenteko [lyhyesti, pitkästi] [postaus]

Omat kehysmäiset viritelmät:
- Henkinen ruokakunta [postaus]
- Neutralointimaksu [postaus]
- Historiaprojekti [postaus]

Tarkoitus

Eriksonin teoria psykososiaalisen kehityksen vaiheista tarjoaa tulkinnan tarkoituksen tunteesta elämän eri vaiheissa.

Elämässä on teorian mukaan 8 vaihetta. Identiteetti sun muut rakennetaan 6 ensimmäisessä vaiheessa. Kaksi viimeistä vaihetta ovat aikuisuus ja vanhuus. Teorian dualistisen luonteen mukaan nämä kaksi viimeistä jakautuvat hyvään ja pahaan seuraavasti:

• Adulthood: generativity <-> stagnation
• Late adulthood: integrity <-> despair

Aikuisuudesta: Generativity is the concern of establishing and guiding the next generation. Socially-valued work and disciplines are expressions of generativity. Simply having or wanting children does not in and of itself achieve generativity.

Vanhuudesta: A person who can look back on good times with gladness, on hard times with self-respect, and on mistakes and regrets with forgiveness, will find a new sense of integrity and a readiness for whatever life or death may bring. A person caught up in old sadness, unable to forgive themselves or others for perceived wrongs, and dissatisfied with the life they've led, will easily drift into depression and despair.

Pääpiirteittäin ajattelen että Eriksonin kehyksessä on paljon järkeä. Minusta onnellinen vanhuus Eriksonin kuvaamassa merkityksessä on aika hyvä päämäärä. Mutta rakentuuko tämä vain sosiaalisen tuottavuuden kautta niinkuin Erikson asian näkee?

Ehkäpä hahmottelen Eriksonin teoriasta oman 7 vaiheisen version jossa identiteetin rakentaminen johtaa suoraan eheään minuuteen.

[Erikson's stages of psychosocial development]

Henkinen ruokakunta

Kuvassa on yhdistetty 4 henkilön kasvokuvat. [faceresearch.org]

Mieli

Mieli on hankala yhteistyökumppani. Päivää paistatellessa on hetken onnellinen mutta kohta pitää tehdä jotain muuta. Mieli vaatii jatkuvasti uutta viihdettä. Samalla mieli on kuitenkin laiska. Jos joskus pitäisi jotain tehdä niin mieltä ei huvita.

Yksi modernin ihmisen ongelma on kuinka pelata mielen hankaluuden kanssa. Johanna [myspace] puhui häpeänpelosta joka iskee esityksen lähestyessä. Silloin ei mieleltä kysytä (mielipidettä?) vaan keskitytään työskentelemään.

Yleisemmin mielen alkukantaiset vastalauseet voi hiljentää jollain omaksutulla säännöstöllä, vaikkapa säädyllisyydellä tai yhteiskunnan säätämillä laeilla.

Itselleni tärkeimmät työkalut ovat deadline ja aiemmin mainittu flow [postaus]. Kyseessä on tavallaan silmänkääntötemppu jolla mieli huijataan innostumaan asiasta jota se muuten välttelisi.

Gradu on erityisen haasteellinen tapaus koska sen tekemiselle ei ole todellista deadlinea. En myöskään ole vielä löytänyt toimivaa flow-prosessia gradun tekoon. Nyt ratkaisunani on gradun työstäminen erilaisissa kulkuneuvoissa tai jotain muuta asiaa odotellessa. Lentokoneessa ei edes netti toimi ja junassakin vain huonosti.

Tietysti voisin suoraviivaisesti laittaa itseni tekemään gradua, mutta se tuntuisi jotenkin tappiolta. Minusta itsensä voittaminen on tässä sitä ettei gradun valmistuttua oikein edes tajua sitä tehneensä.