Internet tiesi tänään kertoa, että maailman pelastaminen maksaa $45 biljoonaa (10^12) [yahoon uutinen].
Luku on ensimmäinen aiheesta uutisoitu luku, jonka olen nähnyt. Hintalapun oikeellisuudesta ei ehkä ole täyttä varmuutta. Luvulla on kuitenkin hauska leikkiä. Toisaalla laskettiin kylmän sodan (1948-1991) maksaneen USA:lle $17.7 biljoonaa [laskelma ja näppärä inflaatiolaskin]. Neuvostoliiton kulut voitaneen approksimoida USAn kuluja vastaaviksi ilman, että tämän laskelman tarkkuus laskee.
Kylmä sota maksoi edellisellä arviolla n. $35 biljoonaa. Kokoluokka on sama kuin ilmaston muutoksen torjumisen $45 biljoonaa.
lauantai 7. kesäkuuta 2008
perjantai 23. toukokuuta 2008
lauantai 17. toukokuuta 2008
Identiteetin kertomus
Pidimme muutama päivä sitten lukion luokkakokouksen. Jokainen kertoi vuorollaan, mitä elämässä oli tapahtunut viimeisen kymmenen vuoden aikana, koska kaikkia kiinnosti toisten kuulumiset.
Oma puheenvuoroni litteroituna on tässä:
A: "Mä olen tässä viimeiset vuodet, oikeastaan lukion jälkeen, tehnyt sellaista, että puolet töitä ja puolet opiskelua. Musta tuntuu, että se on hyvä elämäntapa mulle..."
(keskeytys) "Mitä sä opiskelet?"
A: "Mä just nyt valmistun tuolta kauppiksesta, ja nyt varmaan pitäisi kehitellä jotain muuta viihdykettä. Musta tuntuu, että mä en jaksaisi tehdä täysipäiväistä duunia, tai ainakin mä yritän vältellä sitä niin pitkään kuin mahdollista, ehkä se vielä tulee.. Meillä on sellainen pikkufirma tossa kavereiden kanssa, Tuomas oli (viittaa oikealla puolella istuvaan henkilöön) siinä aika pitkään mukana.. Tuomas lähti sitten oikeisiin töihin ja me jatkettiin meidän omalla tiellä.
(keskeytys) "Siis mikä firma se on?"
A: "Sellainen teknologia.."
(keskeytys, keskustelua jossa mm. sanat "ATK", "automaattinen tietojen käsittely", "tietokoneet", "reikäkortit", yleistä hilpeyttä)
A: "Joo.. Mä tykkään tehdä hommia niiden kavereiden kanssa, kun se on oma firma niin siitä saa tehdä sen meiningin sellaiseksi kun haluaa, voi sisustaa toimiston niinkuin haluaa."
(keskeytys) "Monta teitä on siinä?"
A: "Neljä."
"Missä päin te ootte?"
A: "Tossa Kaisaniemessä meillä on toimisto, mutta asiakkaat on aina missä on. Tietysti pienellä firmalla, usein projektit on pitkiä... Siinä kai se."
-- -- --
Minusta on hauska pohtia mitä ja miten itsestäni tilanteessa kerroin.
Ensiksi kertomuksessa on vain hyvin vähän tarkkaa faktatietoa. Objektiivisten tosiasioiden kuvaamisen sijasta käytän fraaseja musta tuntuu ja mä tykkään. Esitän opiskelun ja töiden yksityiskohdat epäkiinnostavina asioina, koska en niitä vapaaehtoisesti mainitse. Opiskeluun liittyvä viesti on että haluan opiskella, ja töihin liittyvä viesti on että töitä on mukava tehdä kavereiden kanssa.
En mainitse kertomuksessa mitään musiikkiin liittyvää, vaikka bändi ja musiikki yleisesti ovat minulle varsin merkityksellisiä asioita. Ehkä jätän tilanteessa musiikin mainitsematta eräänlaisena itsestään selvänä asiana, koska tapaaminen oli musiikkilukion luokkakokous. Voikin olla niin että konstruoin identiteetin kertomusta mieluummin eroavaisuuksien kuin yhteisten asioiden kautta.
Litteraatio kuvaa hienosti sitä, kuinka tilanteessa halusin identiteettini esittää, ja mitä asioita kertomukseeni historiasta valitsin. Kertomus on onnistunut, koska varsin vaatimattomasta informaatioarvosta huolimatta kertomus luo koherentin mielikuvan siitä, millainen meininki minulla elämässä on.
On oikeastaan aika uskomatonta, kuinka vaivattomasti, nopeasti ja huomaamatta monimutkaiset identiteetin valinnan kysymykset ratkeavat arkielämän tilanteissa.
Oma puheenvuoroni litteroituna on tässä:
A: "Mä olen tässä viimeiset vuodet, oikeastaan lukion jälkeen, tehnyt sellaista, että puolet töitä ja puolet opiskelua. Musta tuntuu, että se on hyvä elämäntapa mulle..."
(keskeytys) "Mitä sä opiskelet?"
A: "Mä just nyt valmistun tuolta kauppiksesta, ja nyt varmaan pitäisi kehitellä jotain muuta viihdykettä. Musta tuntuu, että mä en jaksaisi tehdä täysipäiväistä duunia, tai ainakin mä yritän vältellä sitä niin pitkään kuin mahdollista, ehkä se vielä tulee.. Meillä on sellainen pikkufirma tossa kavereiden kanssa, Tuomas oli (viittaa oikealla puolella istuvaan henkilöön) siinä aika pitkään mukana.. Tuomas lähti sitten oikeisiin töihin ja me jatkettiin meidän omalla tiellä.
(keskeytys) "Siis mikä firma se on?"
A: "Sellainen teknologia.."
(keskeytys, keskustelua jossa mm. sanat "ATK", "automaattinen tietojen käsittely", "tietokoneet", "reikäkortit", yleistä hilpeyttä)
A: "Joo.. Mä tykkään tehdä hommia niiden kavereiden kanssa, kun se on oma firma niin siitä saa tehdä sen meiningin sellaiseksi kun haluaa, voi sisustaa toimiston niinkuin haluaa."
(keskeytys) "Monta teitä on siinä?"
A: "Neljä."
"Missä päin te ootte?"
A: "Tossa Kaisaniemessä meillä on toimisto, mutta asiakkaat on aina missä on. Tietysti pienellä firmalla, usein projektit on pitkiä... Siinä kai se."
-- -- --
Minusta on hauska pohtia mitä ja miten itsestäni tilanteessa kerroin.
Ensiksi kertomuksessa on vain hyvin vähän tarkkaa faktatietoa. Objektiivisten tosiasioiden kuvaamisen sijasta käytän fraaseja musta tuntuu ja mä tykkään. Esitän opiskelun ja töiden yksityiskohdat epäkiinnostavina asioina, koska en niitä vapaaehtoisesti mainitse. Opiskeluun liittyvä viesti on että haluan opiskella, ja töihin liittyvä viesti on että töitä on mukava tehdä kavereiden kanssa.
En mainitse kertomuksessa mitään musiikkiin liittyvää, vaikka bändi ja musiikki yleisesti ovat minulle varsin merkityksellisiä asioita. Ehkä jätän tilanteessa musiikin mainitsematta eräänlaisena itsestään selvänä asiana, koska tapaaminen oli musiikkilukion luokkakokous. Voikin olla niin että konstruoin identiteetin kertomusta mieluummin eroavaisuuksien kuin yhteisten asioiden kautta.
Litteraatio kuvaa hienosti sitä, kuinka tilanteessa halusin identiteettini esittää, ja mitä asioita kertomukseeni historiasta valitsin. Kertomus on onnistunut, koska varsin vaatimattomasta informaatioarvosta huolimatta kertomus luo koherentin mielikuvan siitä, millainen meininki minulla elämässä on.
On oikeastaan aika uskomatonta, kuinka vaivattomasti, nopeasti ja huomaamatta monimutkaiset identiteetin valinnan kysymykset ratkeavat arkielämän tilanteissa.
keskiviikko 30. huhtikuuta 2008
Päikkärit
Nukuin aiemmin yöpäikkärit, eli menin nukkumaan klo 22 ja heräsin vähän 01 jälkeen. Mahtava fiilis, kun on ihan virkeä ja saa puuhastella kaikkia tarpeettomia juttujaan koko yön. Päivittää vaikka tätä blogia!
Olen muuttanut tapaani käyttää Google Readeria. Luen readerini tyhjäksi päivittäin (välilyönnillä pääsee näppärästi eteenpäin, myös blogista toiseen).
Laitan silloin tällöin juttuja myös jaetuiksi [shared items -linkki]. Digailen myös lukea muiden jakamia blogeja. Ylipäätään uusien blogien löytäminen (joko Google Readerin suosituksista tai kavereilta tai muuten) on keskeinen osa informaatioviihteen prosessia.
Muutama yö sitten muistin aikaisemmin näkemäni xkcd:n kuvan, jossa oli lainattu Neil Gaimanin Sandmania [kuva]. Haluan laittaa kuvan seinälleni muistutukseksi, koska kuva tiivistää hienosti arjessa unohtuvan tärkeän asian.
Olen muuttanut tapaani käyttää Google Readeria. Luen readerini tyhjäksi päivittäin (välilyönnillä pääsee näppärästi eteenpäin, myös blogista toiseen).
Laitan silloin tällöin juttuja myös jaetuiksi [shared items -linkki]. Digailen myös lukea muiden jakamia blogeja. Ylipäätään uusien blogien löytäminen (joko Google Readerin suosituksista tai kavereilta tai muuten) on keskeinen osa informaatioviihteen prosessia.
Muutama yö sitten muistin aikaisemmin näkemäni xkcd:n kuvan, jossa oli lainattu Neil Gaimanin Sandmania [kuva]. Haluan laittaa kuvan seinälleni muistutukseksi, koska kuva tiivistää hienosti arjessa unohtuvan tärkeän asian.
perjantai 7. maaliskuuta 2008
Lounaspalaveri
Olin tänään lounaspalaverissa fiksujen ja asiansa osaavien ihmisten kanssa. Mahdollinen yhteistyö on hyvä idea molemmille osapuolille ja kaikki ymmärsivät tämän.
Modernin rituaalin mukaisesti kevyt salaattilounas oli katettu pieneen neukkariin. Syödessä ei tietenkään puhuttu vielä itse asiasta. Kiinnostavan tilanteesta teki se että jostain syystä small talkissa oli pitkiä hiljaisia hetkiä. Hiljaisuus ei kuitenkaan tuntunut haittavan ketään. Jos ei ole mitään järkevää puhuttavaa niin on aika hieno kokemus olla avoimesti hiljaa.
Lounaan jälkeisessä substanssikeskustelussa päästiin aika pitkälle ja palaverin aikana syntyi hyvä käsitys siitä miten yhteistyö käytännössä toimisi. Tulin puheessani käyttäneeksi ilmaisua "ei vältsisti". Ilmaisu oli kontekstissaan minusta varsin viihdyttävä.
Modernin rituaalin mukaisesti kevyt salaattilounas oli katettu pieneen neukkariin. Syödessä ei tietenkään puhuttu vielä itse asiasta. Kiinnostavan tilanteesta teki se että jostain syystä small talkissa oli pitkiä hiljaisia hetkiä. Hiljaisuus ei kuitenkaan tuntunut haittavan ketään. Jos ei ole mitään järkevää puhuttavaa niin on aika hieno kokemus olla avoimesti hiljaa.
Lounaan jälkeisessä substanssikeskustelussa päästiin aika pitkälle ja palaverin aikana syntyi hyvä käsitys siitä miten yhteistyö käytännössä toimisi. Tulin puheessani käyttäneeksi ilmaisua "ei vältsisti". Ilmaisu oli kontekstissaan minusta varsin viihdyttävä.
lauantai 9. helmikuuta 2008
Ohje
Törmäsin joku aika sitten 4chanista [UD] lähtöisin olevaan ohjeeseen:
How to not fail at life
Eriksonin viitekehyksellä tulkittuna ohje on kertomus anonyymille [UD] siitä kuinka siirtyä eristäytymisestä läheisyyteen ja lamaannuksesta sosiaaliseen tuottavuuteen.
How to not fail at life
Eriksonin viitekehyksellä tulkittuna ohje on kertomus anonyymille [UD] siitä kuinka siirtyä eristäytymisestä läheisyyteen ja lamaannuksesta sosiaaliseen tuottavuuteen.
lauantai 2. helmikuuta 2008
Viitekehys
Ajattelin lisätä historiaprojektiini uuden alakohdan viitekehyksistä jota olen käyttänyt elämän hahmottamiseen.
Viitekehyksistä olisi hauska keskustella leikkimielisesti muiden analyyttiseen ajatteluun taipuivaisten ystävien kanssa. Akateemiseen tapaan voisi vaikka keskustella siitä kuinka joku kehys on hyvä ja toinen aivan triviaali. Tai jos joku kysyy "mitä kuuluu?" niin ensin kannattaisi yksilöidä viitekehys ja vasta sitten vastata.
Tässä blogissa viitatut kehykset
- Eriksonin psykososiaalinen kehitys [wikipedia] [postaus]
- Csikszentmihalyi:n Flow [wikipedia] [postaus]
- Pareton periaate [wikipedia] [postaus]
- Intuitiivinen päätöksenteko [lyhyesti, pitkästi] [postaus]
Omat kehysmäiset viritelmät:
- Henkinen ruokakunta [postaus]
- Neutralointimaksu [postaus]
- Historiaprojekti [postaus]
Viitekehyksistä olisi hauska keskustella leikkimielisesti muiden analyyttiseen ajatteluun taipuivaisten ystävien kanssa. Akateemiseen tapaan voisi vaikka keskustella siitä kuinka joku kehys on hyvä ja toinen aivan triviaali. Tai jos joku kysyy "mitä kuuluu?" niin ensin kannattaisi yksilöidä viitekehys ja vasta sitten vastata.
Tässä blogissa viitatut kehykset
- Eriksonin psykososiaalinen kehitys [wikipedia] [postaus]
- Csikszentmihalyi:n Flow [wikipedia] [postaus]
- Pareton periaate [wikipedia] [postaus]
- Intuitiivinen päätöksenteko [lyhyesti, pitkästi] [postaus]
Omat kehysmäiset viritelmät:
- Henkinen ruokakunta [postaus]
- Neutralointimaksu [postaus]
- Historiaprojekti [postaus]
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
